Olipa hauskat messut!
Lähdettiin reissuun siskon kanssa ja kylläpä olikin mitkä lie planeetat tai sellaset kohillaan. Oli kirjoja, kirjapuhetta ja ennen kaikkea todella ilahduttavia ihmisiä!
Torstaina kiiruhdettiin reipasta tahtia junalta hotelliin, syömään
jotain pientä ja sitten messuille, sillä esikoinen toivoi
Paleface-kirjaansa nimmarin. Haastattelu oli kiinnostava näin kirjan
lukeneellekin ja kuten kuvista ehkä näkyy, myös se nimmariosuus oli
oikein onnistunut. Sekä Miettinen (vai pitääkö mun nyt puhua koko ajan
Palefacesta? En tiedä.) että kirjan kirjoittanut Miska Rantanen
juttelivat rennosti, vaikka jonoakin jo oli.
Saatoin vähän hymyillä.
Muuten se torstai kuluikin messuhallia kierrellessä ja esiintymislavojen sijainteja kartoittaessa. Väkeä oli, mutta hyvin mahtui vielä kulkemaan.
Perjantaiaamu alkoi hyvin heti aamupalalla. Osuttiin samaan pöytään erittäin mukavan seinäjokelaisen rouvan kanssa ja juteltiin kirjoista, keräilemisestä, hallituksen tehkää-lapsia-niin-saatte-rahaa -ideasta, paperinukeista ja tietysti myös kirjamessuista.
Kuunneltiin Miina Supisen haastattelu ja jatkettiin messuosastojen koluamista. Yritin päästä Osuuskumman kojulle, mutta heitä vastapäätä oli niin innokas feissarikaksikko, että kun heistä pääsi eroon, ei enää uskaltanut pysähtyä lähimaillekaan.
Istuskeltiin pitkä tovi kirjasomen tapaamispaikalla, jossa juteltiin vaikka mitä vaikka kenen kanssa, mutta nimiä ei taidettu hoksata mainita. :D
Koko messujen parhaat, kovaäänisimmät ja eniten poskissa tuntuneet naurut tarjosi Sukupolvileikkauksen livejakso, jota oli katsomassa suuri joukko yhtä paljon nauravia katsojia. Ihailen älyttömästi näiden kolmen kykyä - ja nopeutta - puhua hauskasti, mutta myös asiaa. Nimmaritkin hain Fathi Ahmedilta ja Lina Schifferiltä (joka myös ystävällisesti kirjoitti nimenselvennöksen :D), mutta Mikko Kuustosella oli niin kiire, että se jäi puuttumaan.
Mutta ei se mitään, mikäli Mikko tai joku hänen lähipiiristään sattuisi näkemään tämän postauksen, niin tiedoksi että voin kyllä antaa osoitteeni nimmaria varten!
Messujen jälkeen käytiin vielä kirjabloggari/-someporukalla syömässä ja sitten olikin jo pakko päästä nukkumaan.
Lauantaina nukuttiin pitkään, mutta ehdittiin hyvin seuraamaan keskustelua sarjakuvakustantamisen kriisistä. Ennen esitystä sisko hoksasi, että Pauli Kalliohan istui aivan meidän vieressä ja sitten juteltiinkin tovi Nivalasta ja Tuiskulasta.
Myös sisko oli saanut lapseltaan nimmaritoiveen, (Salla Simukan kirjaan Poika ullakolla, poika kellarissa), joten kävimme kuuntelemassa keskustelua nuortenkirjallisuuden tulevaisuudesta.
Mukavan lounastauon jälkeen suunnattiinkin lastenalueelle kuuntelemaan Kukkumaanmenoaika-kirjan esitystä. Ja siitäpä alkoikin messujen kohokohta! Tavallaan tää tarina ei ole ollenkaan mun kerrottavaksi tarkoitettu, kun seurasin vain sivusta, mutta kerron silti! Siskohan siis kuvitti tuon kirjan ja siinä ennen esityksen alkua toinen kirjoittajista, Sanna Stellan, kertoi että Pirjo Heikkilä (toinen kirjoittaja) ja haastattelija ovat molemmat estyneet, joten voisiko Tiina tulla mukaan lavalle. Ja tietysti se meni ja jotenkin tilanne meni niin, että pian Stellan luki satua Räkää syövät marsut ja Tiina näytteli siihen kuvituksen!
Kuva on tosi huono, koska lastenalue oli niin älyttömän pimeä, mutta siellä se sisko istuu telkkarin alla oikealla! Eikä siinäkään vielä kaikki, vaan esityksen jälkeen sisko päätyi myös Stellanin kaveriksi signeeraamaan kirjoja ja aivan sen vieressä oli M.A. Numminen!
Kuulostanko tosi hihkuisalta? No ei ihme, koska kyllä olen ihan tolkuttoman ylpeä siskon heittäytymiskyvystä!
Seuraavaksi ohjelmassa piti olla Liv Strömquistin haastattelu, haastattelijana Li Andersson. Sain hyvän paikan eturivissä ja ihmettelin, että nyt on kyllä ihan eri kirjat esillä täällä ja niinhän siinä alkoikin Nobel-voittajan tuotannon esittely. Satunnainen ohikulkija osasi sentään kertoa, että esiintyminen oli peruttu ja myöhemmin illalla löysin tiedon kirjamessujen nettisivuiltakin. Olisin kuitenkin toivonut, että ohjelmamuutoksesta olisi mainittu korvaavan esiintymisen alussa.
Ei tämä pettymys kuitenkaan kauheasti ehtinyt harmittaa, koska kaikkea muuta kivaa oli jo ehtinyt tapahtua.
Jossakin kohtaa lauantaita osuttiin Hertta Kustannuksen osastolle samaan aikaan Siri Pettersenin kanssa ja siitäkin kehkeytyi oikein hauska juttutuokio. Puhuttiin korviksista ja annoin Pettersenille yhdet kirjakorvikset. Onkohan muuten tuossa kuvan oikeassa reunassa taustalla J.S. Meresmaa?
Vielä perjantaina olin itsestäni tosi ylpeä, kun olin onnistunut pitämään kirjaostokset todella maltillisena. Jotenkin lauantaina kuitenkin lipsahti ostohousut (tai -hame) jalkaan ja matkalaukkuun piti saada tungettua 19 ostettua ja neljä saatua kirjaa... Ei ihme, että laukku oli aika painava.
Kuten jo alkuun totesin, messut oli ihan huikeat.
Harmia tuotti oikeastaan vain mun uuden puhelimeni typerä kamera, joka on ihan tolkuttoman hidas. Kameran toiminta muistuttaa 90-luvun nettiä: kaikki lagaa, eikä mikään onnistu. Siksipä mulla ei olekaan messuilta kuin muutama onnistunut kuva, muut ovat tätä luokkaa:
Alle vuoden päästä messuillaan uudestaan! Jee!
.jpg)
.jpg)
