Being Toffee

Sarah Crossan: Being Toffee
Bloomsbury 2019, 399s.

Miten ihana kirja kamalista asioista!

Teini-ikäinen Allison karkaa kotoa aikeenaan muuttaa isän edellisen naisystävän luokse. Isä on pahoinpidellyt Allisonia sekä henkisesti että fyysisesti aina, mutta nyt Allison on saanut tarpeekseen. 

Itse karkumatka sujuu hyvin, mutta Allisonin etsimä nainen ei asu enää siinä osoitteessa, joka Allisonilla on. Hän asettuu erään talon piharakennukseen miettimään seuraavaa siirtoa. Eräänä päivänä Allison kurkkii oven ikkunasta taloon, jonka asukas huomaa hänet. Vanha nainen, Marla, luulee Allisonia vanhaksi ystäväkseen Toffeeksi ja niin Allison siirtyy vaivihkaa piharakennuksesta taloon. Marla on muistisairas ja häntä käy hoitamassa kotisairaanhoitaja, jota Allisonin on väisteltävä.

Vaikka kirjan tarina on monin  tavoin synkkä, surkea, ankea, surullinen, haikea ja vaikea, tykkäsin tästä valtavasti. Crossan saa tarinan soljumaan upeasti ja ihmeesti tekee siitä lohdullisen, lämpimän ja toiveikkaan. Allisonin ja Marlan erikoinen ystävyys on kerta kaikkiaan ihastuttavaa seurattavaa.

Voi William!

Elizabeth Strout: Voi William!
Tammi 2022, 224s.
Suom. Kristiina Rikman

 

Säästin Elizabeth Stroutin Voi William!:in lukemisen kesälomalle. Päätös oli todella hyvä ja kirja täydellistä luettavaa väsyneelle päälle.

Lucy Barton, johon lukijat ovat saaneet tutustua jo Stroutin aiemmassa tuotannossa, muistelee tässä kirjassa avioliittojaan ja elämäänsä. Eniten Lucy keskittyy Williamiin, ensimmäiseen aviomieheensä. Williamin menneisyydestä paljastuu asia, joka saa monen asian näyttäytymään uudessa valossa. Siinä sivussa elämä viskoo kapuloita vähän itse kunkin rattaisiin.

Rakastin tätä kirjaa alusta loppuun! Lukeminen oli yhtä nautintoa, josta suuri kiitos kuuluu upealle Kristiina Rikmanin suomennokselle. Lucyn äänen voi lähes kuulla, eleet ja ilmeet nähdä, hänen kertoillessa polveilevia tarinoitaan.

Voi William! on yksi niistä sivumääräänsä suurempia kirjoja, jotka jättävät jäljen.

Ja se siitä.

Kiss my juhannus

Laura Suomela: Kiss my juhannus
Karisto 2022, 149s.

 

Eetu on pelastanut kaveriporukan juhannuksen! Päivän varoitusajalla hän onnistuu kuin ihmeen kautta hankkimaan luksustasoisen vuokramökin paljuineen ja poreammeineen. Kallishan se on, mutta laatu maksaa - varsinkin juhannuksena. Yksi ongelma on tosin matka. Eetulla ei ole ajokorttia, kuten ei muillakaan lähtijöillä. Senkin ongelman Eetu kuitenkin ratkaisee ja niin lähdetään riemumielin kohti kaikkien aikojen juhannusta. Kunnes käy selville, ettei mökki nyt ihan vastaa luvattua. Ja sitten porukkakin hajaantuu ihan minne sattuu.

Kiss my juhannus on aivan täydellinen juhannuskirja! Sopii paitsi nuorille, myös näin keski-ikäiselle, mukavuudenhaluiselle lukijalle. Että jos se kotijuhannus vähän ahdistaakin, niin sentään en ole jollain epämääräisellä mökillä, jonka vuokraaja on vähintäänkin persoonallinen tapaus.

Suomela kirjoittaa vetävästi ja uskoakseni nuorten käyttämä kieli vastaa todellisuutta. Minullahan siitä ei ole kovin tuoretta kokemusta, mutta täydestä meni.

Kummat

Eli Brown: Kummat
Tammi 2022, 342s.
Kuvitus: Karin Rytter
Suom. Kaisa Kattelus

 

Eli Brownin Kummat on taitava yhdistelmä fantasiaa ja lännenseikkailua. Clover Elkin auttaa lääkäri-isäänsä Kenturiovuoristossa. Cloverin äiti on kuollut vuosia sitten, mutta isä on haluton puhumaan menneistä. Clover on kiinnostunut kummista, eli esineistä, joilla on erikoisia ominaisuuksia. Osa kummista on lähinnä viihdyttäviä, osan avulla taas voi parantaa tai aiheuttaa suurta tuhoa. Cloverin isä kuitenkin suhtautuu kummiin todella torjuvasti.

Kun Cloverin isä murhataan, on Cloverin paettava kiireesti. Isä ehtii opastaa tyttärensä oikeaan suuntaan, mutta pian Clover on omillaan. Kunnes tapaa puhuvan kukon.

Kummat on todella vauhdikas ja vetävä kirja. Vaikka länkkärifantasia kuulostaa hieman erikoiselta yhdistelmältä, se toimii loistavasti. Ainakin tällä minun lähinnä Lucky Lukeista omaksutulla villin lännen tietämyksellä koko homma meni täydestä.

Vaikka tavallaan suhtaudun nihkeästi kirjasarjoihin (koska haluaisin lukea kaikki osat ja uusia osia odottaessa ehtii usein unohtaa paljon edellisen kirjan tapahtumista), tätä suosittelen kyllä häikäilemättä kaikille seikkailuja kaipaaville! Toki Cloverin tarina jää kesken, mutta Kummat onnistuu takuuvarmasti viihdyttämään jo tällä ensimmäisellä osallaan.

Alamaailman kuningatar

Päivi Alasalmi: Alamaailman kuningatar
Gummerus 2022, 346s.

 

Dekkarit eivät ole ominta genreäni, mutta kun yksi suosikkikirjailijoista sellaisen kirjoittaa, totta kai sen haluaa lukea. Päivi Alasalmen Alamaailman kuningatar on kirjoitettu alunperin Storytel Original -kirjana, eli se on ollut alunperin ainoastaan Storytelin asiakkaiden saatavilla. 

Tapahtumat sijoittuvat (pääasiassa) Tampereelle, missä rikoskonstaapeli Hallavainen saa tutkittavakseen erikoisen tapauksen. Erään kerrostalon asukas on tehnyt isännöitsijälle ilmoituksen epämiellyttävästä hajusta ja kun asunnon ovi avataan, paljastuvat järkyttävät verijäljet. Verta on lähes kaikkialla, mutta ensimmäistäkään ruumista ei asunnosta löydy. Missä ovat asunnon asukkaat, alamaailmassa hyvin tunnettu pariskunta? Kuka tai ketkä asunnossa on surmattu, kenen toimesta ja miksi?

Samoihin aikoihin Anu Murtovuo, nuori sosiaalialan työntekijä, muuttaa työnperässä Tampereelle. Uusi alku uudessa kaupungissa saa epämiellyttäviä piirteitä, kun Anua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti ja jopa uhkaavasti. Selkeästi häntä luullaan joksikin toiseksi.

Juonikuviot kulkevat luontevasti rinnakkain, kunnes ne odotusten mukaisesti yhdistyvät samaan tarinakulkuun. Alasalmi onnistuu kerronnallaan harhauttamaan lukijaa useamman kerran. Kirjan rakenne on koukuttavalle kirjalle ihanteellinen: lyhyet luvut ja tapahtumien nopea tempo saavat jatkamaan lukemista, vaikka pitäisi jo kovasti mennä nukkumaan.

Watchmen

Alan Moore: Watchmen
Kuvitus: Dave Gibbons
DC Comics 2014, 414s.

Sain äitienpäivälahjaksi sarjakuvaklassikon, Alan Mooren Watchmenin. En ole järin perehtynyt supersankareihin, en kirjoina tai elokuvina, mutta en usko että nämä "sankarit" olisivat kovin tutuiksi tulleet siltikään.

Myönnän, että koin Watchmenin aika raskaaksi luettavaksi. Juonikuvio vaikuttaa melko hajanaiselta lupaavan alun jälkeen. Tarina kulkee monessa ajassa - ja välillä kaikissa ajoissa - yhtä aikaa, välillä reaalimaailman ja erään kirjan sisällä luetun sarjakuvan tarinoita kuljetetaan hämmentävästi päällekäin. Hahmot tulivat kyllä tutuiksi, mutta eivät millään tapaa läheisiksi. Myöskään hahmojen väliset suhteet eivät täysin avautuneet. 

Ehkä tämä olisi vaatinut huomattavasti laajemman pohjatietämyksen päästäkseen täysin oikeuksiinsa.