Koiramies valloillaan

Dav Pilkey: Koiramies valloillaan
(Dog Man Unleashed, 2017)
Tammi 2019, 222s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta

Koiramies, tuo tyhmän poliisimiehen ja fiksun poliisikoiran yhdistelmä, seikkailee jälleen! Koiramies alkaa työkavereineen järjestää pomolleen syntymäpäiväyllätystä. Koiramies saa tehtäväkseen ostaa pomolle lahjaksi kalan ja niin hän tekeekin. Harmi vain, että kala on vahingossa syönyt ison määrän superjärkikarkkeja ja muuttunut vaarallisen älykkääksi. Ilkeä Pete-kissa karkaa vankilasta, sillä häntä syytetään rikoksesta, jota hän ei todellakaan ole tehnyt. Syntyy monta sotkua ja vaaratilannetta, mutta ei hätää: Koiramies ratkaisee kyllä tilanteen!

Jälleen kerran Koiramies katosi lukupinostani jälkikasvun luettavaksi. Kaikki kolme lukivat tätä innoissaan ja sivut vain kahisivat liikkuva-kuva-sivuja vispatessa. Nuorimmainen ei ollut aikaisemmin lukenut ensimmäistä Koiramiestä, mutta korjasi vahingon tämän osan luettuaan. Naapurin pojan kanssa hän vietti reilun tunnin piirtäen kirjan lopussa olevien ohjeiden mukaan Koiramiestä ja Peteä.

Kauttaaltaan nelivärikuvitettu lastensarjakuva on edelleen mielestäni loistava juttu. Esikoista lukuunottamatta meidän perheen lapset lukevat vain Aku Ankkaa, vaikka runsaasti muutakin sarjakuvaa on tyrkyllä. (Ja Aku Ankassahan ei ole mitään vikaa, mutta toivoisin heidän tutustuvan sarjakuviinkin monipuolisesti.)

Koiramies on hahmona ihan pöhkö ja työkaverina taatusti rasittava, mutta näitä seikkailuja on kiva lukea.

Sydänsurujen kääntöpuoli

Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli
(The Upside of Unrequited, 2017)
Otava 2019, 270s.
Suom. Peikko Pitkänen

17-vuotias Molly ei ole koskaan seurustellut, käynyt treffeillä tai suudellut. Hän on kyllä ollut ihastunut monesti, 26 kertaa tarkalleen ottaen, mutta koskaan hän ei ole tehnyt minkäänlaista aloitetta. Molly on pulska ja ehkä se on yksi syy siihen, että hän on olettanut olevansa epäkiinnostava. Säästääkseen itseään pettymyksiltä, hän ei ole aiemmin ottanut torjutuksi tulemisen riskiä.

Mollyn kaksossisko rakastuu ja alkaa aktiivisesti tyrkyttää Mollya uuden tyttöystävänsä parhaalle ystävälle, Willille. Will on kyllä komea ja ihan kiinnostavakin, mutta toisaalta kesätyöpaikan Reid on hänkin omalla tavallaan ihana.

Sydänsurujen kääntöpuoli oli jotenkin herttainen kirja. Albertalli käsittelee ihastumisia ja monia seurusteluun liittyviä asioita lämmöllä ja suoruudella, jota olisin itse nuorena arvostanut. Arvostan kyllä nytkin, mutta silloin moni huomio olisi ollut tarpeen. Luulen, että tänä (naisten) karvattomuutta normina pitävänä aikana on vain terveellistä huomauttaa nuorille lukijoille, ettei tyttöjen tarvitse ajella alapäätään ellei itse halua. Sama pätee poikiin. Jokaisen omat karvat, jokaisen oma valinta.

Molly on hahmona tunnistettavan epävarma, mutta silti ihastuttavalla tavalla tietoinen oman persoonallisuutensa hyvistä puolista. Pidin hänestä kovasti.

Paper Girls 5

Brian K. Vaughan: Paper Girls 5
Image Comics 2018, 128s.
Kuvitus: Cliff Chiang

Viime kesänä luin Paper Girlsin neljännen osan ja silloin oli vähän vaikeuksia päästä tarinaan mukaan. Sama ongelma vaivasi tämän viidennenkin osan kohdalla. Muistin kyllä 80-luvun lehdenjakajatyttöjen päätyneen vuosituhannen vaihteeseen, mutta siinäpä se. Vasta tämän kirjan puolivälin paikkeilla muisti oli palautunut sen verran, että saatoin hetkisen nauttia vauhdikkaasta seikkailusta.

Tytöt ovat aiemminkin onnistuneet välittämään itselleen viestejä tulevaisuudesta tai menneisyydestä heidän silloiseen nykyhetkeensä ja tällä kertaa he saavat käsiinsä paperin, jossa ilmeisesti kerrotaan, kuinka he viimeinkin pääsisivät takaisin omaan aikaansa. Sen verran spoilaan heti, että sarja ei pääty tähän.

Koska tapahtumiin oli niin vaikea päästä mukaan, olisi varmaan järkevämpää lukea loput osat vasta sitten joskus kun sarja on tullut päätökseensä. Ehkä tästä nauttisi enemmän, kun ei olisi joka kirjasta alkupuoliskoa ihan pihalla.

Kevään mangaa

Kohei Horikoshi: My Hero Academia 1 ja 2
Sangatsu Manga 2019, 191 ja 207s.
Suom. Antti Valkama

Sain iloisena yllätyksenä My Hero Academian kaksi ensimmäistä numeroa. Izuku on poikkeus muiden joukossa. Lähes kaikilla muilla on jokin supervoima, oikku, mutta häneltä sellainen puuttuu tyystin. Supersankaruus on arkinen juttu, mutta sankareissakin on eroja: jokainen haluaisi mieluiten olla se paras. Izuku kohtaa yhden suurimmista supersankareista, All Mightyn, ja pääsee kuin pääseekin pyrkimään supersankarikouluun.

Esikoinen luki nämä nopeasti ja oli aivan innoissaan. Minulta meni aika paljon kauemmin, sillä toistuvat taistelut tekevät kirjojen yleisilmeen mielestäni sekavaksi ja sotkuisiksi. Sinänsä supersankaritarina oli kiinnostavan erilainen kuin ne, joihin olen tähän mennessä törmännyt.

My Hero Academia ei herättänyt suuremmin mielenkiintoani, mutta jo mainittu lapsi lukee näitä nyt toiseen kertaan ja ilmoitti harkitsevansa koko sarjan hankkimista omaksi.

--------------------------------------------------------

Kei Sanbe: Poissa 4
Punainen jättiläinen 2019, 191s.
Suom. Taavi Suhonen

Poissa-sarjan neljäs osa taas oli kovastikin mieluista luettavaa.

Satoru on palannut uudestaan lapsuuteensa. Hän aikoo jälleen pelastaa koulutoverinsa murhaajalta ja korjata muutaman muunkin vääryyden. Tällä kertaa Satorun muuttunut olemus ei jää kaikilta huomaamatta ja yllättäen Satoru saa myös apua yritykseensä.

Yllätyin siitä, kuinka tämä osa loppui lähes seesteisesti. Ei minkäänlaista jännitysmomenttia! Hetken jo luulin sarjan loppuvan kokonaan, mutta jatkoa on luvassa ainakin viiden osan verran. Jännä nähdä, kuinka paljon Satoru onnistui asioita muuttamaan tällä kertaa.

Piirrostyyli on miellyttävää ja tarinassa pysyy hyvin mukana.

Kauneimmat koulukäsityöt

Katri Maasalo: Kauneimmat koulukäsityöt
SKS 2019, 129s.

Kauneimmat koulukäsityöt on todennäköisesti hellyttävin tietokirja ikinä! Tätä ei voi lukea ilman tunnereaktioita, jotka vaihtelevat nostalgian sävyttämistä turhautumisista ihastukseen ja riemuun.

Katri Maasalo on koonnut kirjaan 50 (enimmäkseen) koulussa tehtyä käsityötä eri aikakausilta, 1950-luvulta 2010-luvulle. Kukin työ on kuvattu ammattimaisesti yksiväristä taustaa vasten, jolloin työ saa kaiken ansaitsemansa huomion. Kunkin käsityön taustoista kerrotaan arvostavasti ja kauniin sanoin. Luovuutta ja soveltamista on tarvittu käsityötunneilla kautta aikojen. Esimerkiksi tuota kannessakin näkyvän työn oli tarkoitus olla patalappu, mutta koska virkuutyö halusi kehittyä ennemmin suppiloksi, syntyi mustekala. Käsityötunneilla tehtävien töiden laatuun on aina vaikuttanut myös materiaalien saatavuus. Kierrättämistä on hyödynnetty vuosikymmeniä ja muutamat materiaalit ovat muodostuneet kestosuosikeiksi. Luultavasti sinäkin olet tehnyt jossain vaiheessa käsityötunneilla jotakin vessapaperirullan hylsyistä tai juuttikankaasta. Kirjasta löytyy muun muassa juuttikankainen nuorisokassi!

Minulla ei ole tallessa omia koulukäsitöitä, paitsi vanhempien luona luultavasti pitkään kukkapöytänä toiminut kyhäelmä. Omien lasten askarteluja ja käsitöitä pyrin pitämään mahdollisimman paljon esillä, koska tietysti ne ovat minusta harvinaisen ihania. Lasten luvalla saan esitellä tässä muutaman suosikin.

Kynttilälyhty

Kierrätystä ja rouheutta. 

Pohja on kauniin kupera, joten lyhty asettuu tasaisella alustalla persoonallisesti vinoon.

Taulu

Kaksi punatulkkua ikkunalla. Päiväkerholaisen ensimmäinen askartelu. 

Saksia on käytetty ahkerasti ja ennakkoluulottomasti.

Majakka

Tämä on oikea aarre!

Majakassa on lapsen itse asentamat sähkötkin!

Naulakko

Pohjoismaiseen tyyliin pelkistettyä muotoilua.

Aikaa on säästetty suorittamalla maalaus yhdellä paksulla maalikerroksella,

jota pensselin jäljet elävöittävät.
(Maalia on kenties saatu koululle edullisesti, koska tätä samaa vihreää löytyy myös majakkasaarelta.)

 Kaksi enkeliä ja (ehkä) varpunen

Erään joulunajan askarteluja.

Koululaisveljekset tekivät enkelit ja päiväkotilainen linnun.

Työt ovat pysyvästi esillä vessan oven vieressä.

Linnunpesä

Savesta ja heinistä huolellisesti tehty linnunpesä pääsiäisasukkailla.

Kaunis, mutta altis keräämään pölyä.

Talvisotahenkinen lumisadepallo

Koululta ohjeistettiin tuomaan kannellinen lasipurkki ja pieni muovilelu.

Iloisempiakin leluja olisi ollut tarjolla, jos käyttötarkoitus olisi ollut tiedossa.

Lopputulos on kuitenkin mainio.

Jos olet joskus tehnyt koulussa käsitöitä, Kauneimmat koulukäsityöt on kirja sinulle!

Huijarin oppipoika

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
WSOY 2019, 408s.

Kuuntelin viime syksynä äänikirjana Anniina Mikaman kirjan Taikuri ja taskuvaras. Pidin todella paljon tarinan miljööstä ja tunnelmista, joten sarjan toinen osa, Huijarin oppipoika, pomppasi lukupinon päällimmäiseksi heti kun sen sain käsiini.

Mikaman kirjoitustyyli on suorastaan lumoavaa. Tarina vie upeasti mennessään, vaikka alkuun tuntuikin nurinkuriselta lukea pelkästään ensimmäistä osaa edeltävistä tapahtumista. Ihan harmittaa, että arki päätti viskoa käpyjä ja muita ankeuksia niskaan niin tiheään, että en päässyt nauttimaan kirjasta häiriöttä.

Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkupuolen Krakovaan. Wiktor on 15-vuotias ja viettää paljon aikaa naapurin eläväisen Zofian kanssa. Wiktorin isä on kuollut, isoveli muuttanut pois kotoa ja pikkuveli vakavasti sairas. Eräänä yönä Wiktor näkee taivaalta tipahtavan jotakin aivan kodin lähistölle. Hän lähtee tutkimaan asiaa, mutta joutuu onnettomuuteen, joka muuttaa hänen elämänsä pysyvästi.

Vaikka Wiktor kokee menetyksiä, hänen elämäänsä tulee myös uutta sisältöä. Taitava kelloseppä Seweryn ottaa Wiktorin oppiinsa ja yhdessä he korjaavat kellojen lisäksi sen, jonka tippumisen Wiktor onnettomuusyönään näki.

Huijarin oppipoika on upean täyteläinen kirja. Siinä riittää seikkailuja ja juonenkäänteitä viimeisille sivuille asti. Lukiessa yritin kovasti muistella ensimmäistä osaa ja päätellä, ketkä kaikki tämän kirjan hahmoista ovat yhdessä vielä sen tapahtumien aikaan. Paljoa en muistanut, mutta pysyipähän jännitys paremmin yllä!

Sarjan viimeinen osa ilmestyy ensi keväänä ja sen toivon saavani lukea ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.

Käsikirja supersankareille, osa 1: Käsikirja

Elias & Agnes Våhlund: Käsikirja supersankareille, Osa 1: Käsikirja
(Handbok för superhjältar. Del 1: Handboken, 2017)
S&S 2019, 87s.
Suom. Arja Kantele

Käsikirja supersankareillle on houkutteleva kirja. Se on kuin sekoitus sarjakuva-albumia, kuvakirjaa ja lukukirjaa. Yhdistelmä toimii todella hyvin!

9-vuotias Alisa on muuttanut toistaiseksi mumminsa luo, sillä hänen äitinsä on joutunut joksikin aikaa töihin ulkomaille. Mummin luona on kyllä mukavaa, mutta uudessa koulussa ei todellakaan. Koulun ilkimykset kiusaavat Alisaa jatkuvasti tämän hieman höröllään olevista korvista. Usein Alisa pakenee kiusaajia kirjastoon ja eräänä päivänä hyllystä pistää silmään punainen kirja, jota ei löydy kirjaston tietokannasta. Kirja on Käsikirja supersankareille ja sen opeilla Alisa aikoo opiskella supersankariksi.

Teksti ja kuvat kulkevat saumattomasti yhdessä ja lyhyessä kirjassa ehtii tapahtua vaikka mitä, joskin loppu tuli silti vastaan yllättävän pian. Idea on oivallinen ja kuvavoittoinen kirja taatusti vetooa monenlaisiin lukijoihin. Neliosaisen sarjan toinen osa ilmestyy suomeksi jo tänä syksynä, joten halukkaat pääsevät seuraamaan Alisan alkavaa supersankarin taivalta ilahduttavan nopeasti.

Karhu on karhu (tai ehkä joku muu...)

Karl Newson: Karhu on karhu (tai ehkä joku muu)
Lasten keskus 2019, 24s.
Suomeksi riimitellyt: Tuula Korolainen
Kuvitus: Anuska Allepuz

Enpä olisi uskonut, että kuvakirja voi saada oloni näin ristiriitaiseksi, mutta niin vain kävi.

Karhu on karhu (tai ehkä joku muu...) on päällisin puolin söpö tarina karhusta, joka unohtaa olevansa karhu. Hän testaa, onko hän ehkä sittenkin lintu tai hirvi, kettu tai orava, mutta päätyy lopulta olemaan taas karhu.

Ensimmäisenä tuleekin mieleen, että kirja rohkaisee kaikkia olemaan juuri sellaisia kuin ovat. Kenenkään ei tarvitse muuttua joksikin toiseksi, vaan näin on hyvä.

Harmikseni tarinan voi tulkita myös vanhoilliseksi pojat on poikia ja tytöt tyttöjä -kertomukseksi. Että turha yrittää poiketa jäykistä perinteistä, ruotuun on palattava kuitenkin. Tämä tulkinta ahdistaa minua todella paljon.

Haluan kuitenkin pitää tästä kirjasta, vaikka jo erityisen suloisen kuvituksen takia, joten ensinmainittu tulkinta tarinan opetuksesta olkoon minulle se oikea.

Lapset tykkäsivät etenkin karhun pyöreästä olemuksesta todella paljon, minä myös.

Voro 2: Tulikiven armeija

Janne Kukkonen: Voro 2: Tulikiven armeija
Like 2019, 339s.

Kesäkuussa 2016 bloggasin Janne Kukkosen Voro-sarjakuvasta ja totesin lopuksi, että ilahtuisin isosti, mikäli Liljan seikkailuille tulisi myöhemmin jatkoa. Mitä vähättelyä! Vauhkoonnuin jo syksyllä kun selvisi, että Lilja tosiaan jatkaa seikkailujaan, eikä innostuminen todellakaan laantunut kirjan ilmestyttyä tai edes sen luettuani. Aivan mahtava seikkailu tämä Tulikiven armeija!

Lilja ja Seamus, ensinmainitun opettaja, saavat tehtäväkseen haalia kasaan aikoja sitten rikki menneen talismaanin palaset. Talismaanin omistajalla väitetään olevan valta komentaa legendaarista Tulikiven armeijaa ja koska valtakunnassa soditaan parhaillaan, uusille sotureille olisi tarvetta. Lilja ja Seamus alkavat kuitenkin epäröidä "työnantajansa" motiiveja, mutta onko jo liian myöhäistä?

Voro 2 on asteen verran synkempi kuin sarjan avausosa. Rämäpäinen Lilja ei pienestä hetkahda, mutta nyt hänkin on hetkittäin aavistuksen epävarma. Kukkosen piirrostyyli ja kuvakulmien käyttö on vähintään yhtä taidokasta kuin esikoisteoksessa. Hahmojen ilmeet ja eleet, koko olemukset ovat luontevia ja monipuolisia. Tarinan tunnelma on painostava ja loppu suorastaan piinaava. Tällaisen loppuratkaisun jälkeen jatkoa odottaa varsin levottomissa tunnelmissa. 

Kirjan takakannessa muuten kerrotaan, että Voro julkaistaan Ranskassa, Italiassa ja Yhdysvalloissa. Toivotan onnea ulkomaanvalloitukselle luottavaisin mielin, sillä potentiaalia Vorosta ei puutu.

Patrik ja superseniorit

Malin Klingenberg: Patrik ja superseniorit
(Patrik och pensionärsmakten, 2010)
S&S 2019, 109s.
Suom. Outi Menna
Kuvitus: Tiina Konttila

Heti alkuun huomautan, että tämän kirjan on kuvittanut isosiskoni, mikä takuulla vaikuttaa omaan mielipiteeseeni siitä.

Patrik ja superseniorit on sarjan ensimmäinen suomennettu kirja. Patrik on ihan tavallinen, karttoja rakastava poika. Hän on myös hoikka, mikä riittää ilkeälle Irenelle kiusaamisen syyksi. Patrik pakenee Irenen ilkkumista ja päätyy linja-autoon, joka täyttyy vanhuksista. Ensin kukaan ei huomaa Patrikia, mutta lopulta menossa on täysimittainen seikkailu, johon liittyy kidnappaus, pari pahista ja linja-autollinen virkeitä ikäihmisiä.

Patrik ja superseniorit on sympaattinen ja hauska tarina, jossa on nuorelle lukijalle sopivasti jännitystä. Teksti on miellyttävän isokokoista ja ilmavaa, tarina mukavan nopeatempoinen. Kuvitusta pidän luonnollisesti ihan älyttömän hauskana ja kivana. Hahmot ovat persoonallisen näköisiä ja viihdyttävän ilmeikkäitä. Pahikset tunnistaa pahiksiksi, mutta kukaan ei silti näytä pelottavalta.

Jännityksellä odotan seuraavaa osaa ja Patrikin uusia seikkailuja.

Jälleen sarjakuvia

Hope Larson: All Summer Long
Farrar Straus Giroux 2018, 172s.

13-vuotiaan Binan kesärutiineihiin kuuluu hauskuusindeksin laskeminen naapurin Austinin kanssa. Austin on kuitenkin ilmoittautunut ja vastoin todennäköisyyksiä myös päässyt jalkapalloleirille, joten kesästä ei tule ollenkaan Binan suunnitelmien mukaista. Yksin on turha laskea silitettyjä kissoja tai seurata pituuskasvua. Yllättäen Bina tuntuu löytävän yhteisen sävelen Austinin isosiskon kanssa. Mikään ei kuitenkaan voita musiikkia, josta tulee Binalle koko ajan tärkeämpi osa elämää.

All Summer Long on sympaattinen yhden kesän mittainen kasvutarina. Piirrosjälki on vähän kankeaa, mutta tarina pehmentää kulmia riittävästi.

-----------------------------------------------------

Pamela Ribon: My Boyfriend is a Bear
Onipress 2018, 171s.
Piirrokset: Cat Farris

No nyt oli jotenkin hämmentävä sarjakuva.
My Boyfriend is a Bear kertoo Norasta, jolla ei ole ollut onnea miessuhteissa. Kuinka ollakaan hän tapaa karhun, jonka kanssa synkkaa loistavasti. Parisuhde kukoistaa, kunnes karhun on aika painua talviunille.

Niin. Karhu ei siis ole vertauskuva, vaan ihan oikea karhu. Ja se on kyllä aika kamalan häiritsevää, olkoonkin että piirrosjälki on sievää, eikä tässä ole yhtään seksikohtausta (luojan kiitos!).

-----------------------------------------------------

Nagata Kabi: My Lesbian Experience with Loneliness
Seven Seas Entertainment 2017, 143s.

Kyselin bloggaritovereilta sarjakuvasuosituksia ja Nagata Kabin My Lesbian Experience with Loneliness oli yksi suositelluista.

28-vuotias päähenkilö on epävarma, eksynyt ja seksuaalisesti kokematon nainen. Hän haluaisi piirtää työkseen mangaa, mutta päätyy tekemään aivan toisenlaisia töitä. Hän kuitenkin masentuu, eikä selviydy lopulta enää työpäivistä ja saa potkut. Nainen päättää hankkia seksuaalisia kokemuksia seuralaispalvelun kautta ja päätyy viettämään yön (vai muutamia tunteja?) hotellissa kokeneen naisen kanssa.

Minusta tämä oli aika hyvä sarjakuva, mutta melko masentava myös. Tuntui hirveän kurjalta, että päähenkilö oli niin yksin kaikkien ongelmiensa kanssa. Hänellä ei ole ystäviä, eivätkä vanhemmatkaan ole lainkaan keskustelevaa (tai tukena olevaa) sorttia. Hienoa silti, että hän kaikesta huolimatta yrittää saada elämäänsä raiteilleen.

-----------------------------------------------------

Molly Knox Ostertag: The Hidden Witch
Scholastic 2018, 203s.

Ostin viime kesänä omaksi Molly Knox Ostertagin The Witch Boyn. Tarina oli ihan ok, piirrosjälki hyvää, mutta kokonaisuus jäi vähän turhan mitäänsanomattomaksi. Halusin kuitenkin lukea tämän jatko-osan,  kun sellainen kerran on ilmestynyt ja kylläpä kannatti!

Ostertag toteaa itsekin loppusanoissa, että The Hidden Witch syntyi kuin itsestään ja minusta se kyllä näkyi lopputuloksessa. Edelleen tarina on pikkuisen liian mutkaton ja jollain tapaa helppo, mutta kokonaisuus on edeltäjäänsä huomattavasti tasokkaampi.

Nyt Aster saa osallistua kotikoulun oppitunneille. Hän on kuitenkin luokkatovereitaan jäljessä, eikä opettaja ole ymmärtäväisin mahdollinen. Onneksi isoäiti haluaa tukea Asteria, josta on myös hurjasti apua Misakin auttamisessa. Asterin ystävä Charlie saa uuden luokkatoverin, josta paljastuu pelottava puoli.

Tästä tykkäsin ja seuraavan osan pistin jo lukulistalle.

-----------------------------------------------------

Aino Louhi: Mielikuvitustyttö
Suuri Kurpitsa 2019, 163s.

Mielikuvitustyttö on Aino Louhen ensimmäinen sarjakuvaromaani. Tarina kertoo tytöstä, jolla on yksi paras ystävä. Koulun alettua ystävyys muuttuu epävakaammaksi ja ystävän lausahdukset alkavat tuntua enenevässä määrin syytöksiltä. Ala-asteen päätyttyä ystävyys hiipuu olemattomiin ja tytön elämään tulee uusia ihmisiä.

Louhi käyttää paljon yhden sivun kokoisia näkymiä, eli varsinaista perinteisempää, ruudutettua sarjakuvaa on aika vähän. Puhekuplia on pari yksittäistä, muuten kerronta etenee kuvateksteillä.

Kiinnostava albumi, mutta päähenkilö jää harmillisen hailakaksi hahmoksi.

-----------------------------------------------------

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut
Suuri Kurpitsa 2019, 143s.

Juliana Hyrrin Satakieli joka ei laulanut sisältää kuusi tarinaa lapsuudesta. Takakansitekstissä puhutaan tosielämän salaisuuksista, mutta mistään en löytänyt mainintaa esimerkiksi omaelämäkerrallisuudesta. 

Kirjan aloittaa tarina luokkaretkestä vesipuistoon Vaasaan. Pienen koulun kaikki noin 35 oppilasta, muutama opettaja ja huoltaja mahtuvat helposti samaan bussiin. Vesipuistossa on mahtavaa, kunnes vedestä löytyy jotakin kamalaa.

Tarinoissa on samaan aikaan kepeitä lapsuusjuttuja ja todella synkkiä sävyjä. Hyrrin kynästä ei synny vain yhtä jälkeä, vaan hän hallitsee upeasti useamman tyylin.

Tätä lukiessa alkoi vaivata samankaltainen huono omatunto kuin lapsena, jos teki salaa jotakin kiellettyä.

Kysy astronautilta

Tim Peake: Kysy astronautilta
(Ask an Astronaut, 2017)
Into 2019, 291s.
Suom. J. Pekka Mäkelä

En muista koskaan haaveilleeni astronautin ammatista, mutta kovin mielenkiintoiselta ammatilta se on joka tapauksessa aina vaikuttanut. Tim Peake vastailee Kysy astronautilta -kirjassa yli sataan kysymykseen koskien astronautin koulutusta, avaruuslennon lähtövalmisteluita, itse lentoa, elämää avaruusasemalla ja paluuta maahan. Tämän luettuani astronauttius näyttäytyy entistä selkeämmin kiinnostavana, joskin itselleni täysin sopimattomana ammattina.

Ensiplarauksella Kysy astronautilta näyttää vähän kuivakalta tekstipaljoudelta. Peake vastaa kysymyksiin laveasti, eikä kuvia juurikaan ole. Pikkuisen jännittikin, kuinka pitkä lukurupeama minulla olisikaan edessä. Mutta kappas vain, tämähän olikin todella koukuttava teos! Pienestä toistosta huolimatta teksti on niin mielenkiintoista, että sivut kääntyilivät kuin itsestään. (Toisteisuus on takuulla tarkoituksellista, sillä näin teos toimii vaikka ei lukisi koko kirjaa kannesta kanteen.)

Tiesin näköjään astronauteista nolottavan vähän. En ole tainnut koskaan pysähtyä pohtimaan astronauttien koulutusta tai sitä, mitä tekevät kaikki ne astronautit, jotka eivät ole parhaillaan avaruuslennolla tai -asemalla. Avaruusasemankin, joka Peaken tapauksessa oli kansainvälinen ISS, olen kuvitellut lilluvan jossakin vaikeasti käsitettävän korkealla, mutta noin 400 kilometrin korkeudella kiertoradallaan lentävä alus onkin lähempänä kuin Helsinki! (Ja jos mietit, niin Helsinkiin on meiltä matkaa noin 480 kilometriä.)

Voisin toki referoida kirjasta vaikka mitä mielenkiintoisia juttuja, mutta suosittelen lukemaan tämän aivan itse. Ehkä parasta kirjassa on se, että kysymyksiä ovat esittäneet monenikäiset henkilöt, eli myös lapset. Siispä kirjasta selviää myös se, kuinka avaruudessa hoidetaan vessa-asiat, jota aikuisemmat eivät ehkä olisi kehdanneet kysyä.

Kysy astronautilta on antoisaa luettavaa monenikäisille ja sopii hyvin myös vaikkapa lapsen kanssa yhdessä luettavaksi.

What If It's Us

Becky Albertalli & Adam Silvera:
What If It's Us
Harper Teen 2018, 9h 48min
Lukijat: Noah Galvin & Froy Gutierrez

Arthur vanhempineen on muuttanut kesäksi New Yorkiin. Arthur on kesätöissä lakifirmassa, jossa hänen äitinsäkin työskentelee. Postitoimistossa asioidessaan Arthurin katse osuu todella kivan näköiseen nuorukaiseen. Vastoin tapojaan Arthur heittäytyy juttusille Benin kanssa. Ben on postittamassa laatikollista sekalaista tavaraa ex-poikaystävälleen, mutta juttu Arthurin kanssa luistaa hyvin. Kunnes toimiston valtaa flashmob-kosinta, joka harmillisesti erottaa pojat toisistaan. Kumpikin tahoillaan jää miettimään toista ja etenkin Arthur yrittää epätoivoisesti keksiä keinoa Benin löytämiseksi.

What If It's Us on suloinen tarina ihastumisesta ja epätodennäköisistä kohtaamisista. Ben ja Arthur ovat erilaisia, mutta kummankin perhe on mitä sydämellisin. Oli ihanaa kuunnella tarinaa, jossa homouteen suhtaudutaan näin luontevasti. Kirjalla on kaksi lukijaa, mikä toimi loistavasti, sillä Ben ja Arthur ovat äänessä vuorotellen.

Albertalli ja Silvera ovat saaneet aikaan lämminhenkisen, herttaisen ja muutenkin kaikin puolin viihdyttävän tarinan.