 |
| Sarah Winman: Merenneidon vuosi (The Year of Marvellous Ways, 2015) Tammi 2016, 312s. Suom. Aleksi Milonoff |
Silloin, kun kärsii lukujumista tai epämääräisemmästä lukuangstista, kannattaa jättää ne eniten odotetut kirjat lukematta. Olen erittäin tyytyväinen, että en yrittänyt korjata lukutakkuilukautta esimerkiksi tällä paljon odottamallani Merenneidon vuodella. Rakastuin Sarah Winmanin esikoisteokseen, Kani nimeltä jumala, ja luonnollisesti odotukset tämänkin kirjan suhteen olivat korkeat.
Jo kirjan kansi antaa hyvän käsityksen siitä, millainen tarina kansien välistä löytyy: tunnelmaltaan vahva, raukeahko, ehkä sävyiltään enemmän surumielisen sininen, mutta silti toiveikas.
Vanha Marvellous Ways on asunut nousuvesipoukamassaan lähes pienen ikuisuuden. Isän rakentama mökki on jäänyt tyhjilleen, kun Marvellous on ottanut vakiasumuksekseen vanhan mustalaisvaunun. Vanha nainen elää enimmäkseen eristyksissä muista, mikä on vuosi vuodelta helpompaa, kun koko läheinen taajama on tasaisesti tyhjentynyt. Toisaalla rintamalta palaa Francis Drake, joka on luvannut toimittaa perille erään sotilaan kirjeen. Marvellousin ja Francisin tiet kohtaavat ja kietoutuvat toisiinsa, mikä on kenties molemmille onni.
Sarah Winmanin kerronta on todella tunnelmallista. Juonen rytmi muistuttaa meren aaltoja: välillä myrskyää kauhistuttavasti, välillä on tyyntä ja rauhallista. Ihastuin siihen, kuinka luontevasti ajassa liikutaan välillä edestakaisin ja asioista paljastuu ikään kuin yksi kerros kerrallaan.
En rakastunut Merenneitoon aivan yhtä paljon kuin aikoinaan Jänikseen, mutta lukukokemus oli ehdottomasti positiivinen. Tätä kirjaa olisi ollut mahtavaa lukea esimerkiksi mökillä, raukeana veden ja luonnon ääniä kuunnellen. (Minä jouduin tyytymään vähemmän runollisiin lukuolosuhteisiin: kotisohvaan, mahatautista lasta samalla hoitaen.)
Minulta on Kani lukematta, mutta ainakin tästä kirjasta pidin kovasti:)
VastaaPoistaJassu, Toivon että ihastut Kaniinkin! :)
PoistaSe on - ainakin muistoissani - tyyliltään hyvin erilainen kuin tämä, jotenkin eläväisempi.
Minulle Kani nimeltä jumala on ollut todella lemppari, mutta tämä on ollut kesken jo pitkään. En milään tahdo päästä eteenpäin. Ei ehkä vain sovi mielentilaani juuri nyt, sillä tavallaan tästä kuitenkin pidän.
VastaaPoistaKatri, Ymmärrän. Minusta tämä vaatii sellaisen rauhallisen ja mahdollisimman uppoutuvat lukuolosuhteet. Kieltämättä epäilin itsekin alkuun, että mitähän tästä oikein tulee, mutta pidin oikein paljon.
PoistaMinä kieltämättä säikähdin kun aloitin tämän, Kani tempaisi mukaansa heti ensi sanoista lähtien kun taas Merenneito pyristeli käsistäni kauemmas. Onneksi pääsin vauhtiin mukaan, nautin tarinasta lopulta niin paljon, että luin sen heti uudelleen. Toisella lukukerralla aukesi nekin asiat mitkä jäivät ensimmäisellä kerralla hämäräksi tai huomaamatta. Winman on ehdottomasti noussut yhdeksi lempparikirjailijoistani :)
VastaaPoistaVillis, Osasin odottaa Merenneidolta jotain ihan muuta kuin Kanilta (koska sen verran uskalsin vilkuilla muita arvioita etukäteen), mutta kyllä minultakin meni hetki ennen kuin pääsin tämän kyytiin mukaan.
PoistaKaksi perättäistä lukukertaa on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus! :)
Minä tykkään Winmanin tavasta kertoa asioita siten, että oikeastaan jättää ne kertomatta. Ovelaa. :)