keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Fantasiaa
Cornelia Funke: Reckless - kiveen kadonnut 297s. (Reckless - Steinernes Fleisch, Otava 2011, suom. Marja Kyrö)
Pitkästä aikaa tuli luettua fantasiaa. Siis ihan sellaista, joka sijoittuu fantasiamaailmaan. Olen lukenut Cornelia Funkelta aiemmin Rosvoruhtinaan ja ainakin yhden osan Mustemaailma-trilogiasta ja todennut hänet taitavaksi kertojaksi. Tämä kirja olisi tosin jäänyt lukematta, jos olisin jaksanut lukea takakannen tekstin loppuun ja huomannut sanat "uuden sarjan vahva avaus". En tiedä miksi, mutta viime aikoina uusien sarjojen aloittaminen on tuntunut jotenkin tuskastuttavalta. Ikään kuin yhden osan lukemalla sitoutuisin lukemaan kaikki tulevatkin.
Reckless - kiveen kadonnut toimii vallan mainiosti myös itsenäisenä teoksena, mikä nyt taitaa olla jossain määrin ominaista sarjojen avauskirjoille. Jacob Reckless on löytänyt isänsä työhuoneen peilin kautta Peilimaailman, jossa hän viettää paljon aikaa aarteita etsien. Eräänä päivänä Jacobin pikkuveli Will tulee löytäneeksi saman kulkuväylän ja joutuu vaikeuksiin. Jacon etsii veljelleen pelastusta yhdessä Ketun ja Willin tyttöystävän Claran kanssa viehättävällä tavalla sadunomaisessa maailmassa, joka tosin on myös julma ja sotaisa.
Pidin tämän kirjan tunnelmasta ja helppolukuisuudesta. Peilimaailma kuhisee kääpiöitä, goyleja, haltioita ja muita taruhahmoja, mutta minua sykähdytti eniten pienessä sivuroolissa vilahtanut räätäli. Räätälit vaanivat saalista metsissä, kliksuttelevat saksikättään ja tökkivät naskalikädellään. Uhrinsa nahasta räätäli ompelee itselleen vaatteet. Räätäli vaikutti sen verran omaperäiseltä hahmolta, että inhosta huolimatta ilahduin. Kerrankin jotain muuta kuin peikkoja ja noitia.
Haastavin kohta kirjassa oli, kun matkalaiset pysähtyvät juomaan eräästä taikavoimaisesta lammesta:
"Vesi oli hiukan maan makuista mutta raikasta, ja Jacon huomasi linnut vasta heidän juotuaan. Kaksi kuollutta kiurua, jotka lepäsivät likistyneinä toisiinsa märkien kivien välissä. -- siitä tuo nimi: Kiuruvesi."
Minun yksioikeisessa päässäni aloin heti pohtia, missä päin Suomea on Kiuruvesi ja loppujenkin kiuruvesimainintojen kohdalla ajattelin aina ensin paikkakuntaa ja vasta sitten kirjassa tarkoitettua vettä.
Mikäli pitää fantasiasta ja kaipaa jotakin kevyttä ja nopeaa välilukemista, niin Reckless ei ole mikään huono vaihtoehto.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Täällä pähkäillään saman velvollisuudentunnon kanssa. Luin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -sarjan avausosan ja toinen osa odottaa lukemista. En voi sanoa ihastuneeni ensimmäiseen kirjaan, silti tuntuu että pitää lukea sarja loppuun. Jos tämä toinenkaan ei saa minua innostumaan niin sitten saa luvan jäädä loput lukematta...
VastaaPoistaMinä luin Mma Ramotsweja viime kesänä yhteen menoon viisi. Minusta ne ovat ihan mukavia kirjoja, yllättävän rauhallisia oikeastaan. Viime kirjakauppareissulla iski stressi: taas on suomennettu uusi osa! Montako näitä jo on? Missä välissä ehdin (olen sillä tuulella että haluan) lukea nämä? :D
VastaaPoista