Sailor Twain

Mark Siegel: Sailor Twain or The Mermaid in the Hudson

First Second 2012, 399s.

Minuun on iskenyt hankalahko lukuhaluttomuus. Kiinnostavia kirjoja on käden ulottuvilla vaikka kuinka paljon, mutta lukeminen ei vain ole sujunut. Päivät olen pääasiassa riekkunut ulkona pihahommissa, mutta edes iltaisin ei ole tehnyt mieli tarttua kirjaan. Ehkä asia on kuitenkin vähitellen muuttumassa normaalimpaan suuntaan, sillä kohta on akuutit puutarhatyöt suoritettu ja jotenkin nuo kirjapinotkin houkuttelevat enemmän kuin viikkoihin.

Katkaisen blogihiljaisuuden tällä siskon suosittelemalla, upealla sarjakuvalla. Hudson-joella 1880-luvulla seilaavan jokilaivan kapteeni löytää pahoin haavoittuneen merenneidon. Kapteeni Twain kantaa merenneidon hyttiinsä ja hoivaa sitä parhaansa mukaan, salassa kaikilta. Merenneidon laulu on ihmiselle kohtalokas, mutta ilman lauluakin Twainin ja merenneidon välille syntyy vahva, erityinen side.

Sailor Twain on taidokas yhdistelmä myyttejä ja realismia. Se on samaan aikaan tarina rakkaudesta, uskomuksista, lumouksista ja häikäilemättömyydestä. Lukiessa tätä olin vuoroin ihastunut, lumoutunut ja kauhuissani. Tarina ei ole pikkutarkan selittelevä, mutta kokonaisuutena todella toimiva. On aina ilahduttavaa, kun tekijä luottaa lukijoiden kykyyn täyttää aukkokohdat.

Sailor Twainin piirustustyyli on äärettömän kaunista. Pehmeys ja utuisuus sopii jokilaivalle täydellisesti. Ihmiset on kuvattu minua miellyttävällä tavalla lähes realistisesti, mutta etenkin silmien osalta sarjakuvamaisesti. Sailor Twainin piirustustyyliä voi ihailla vaikkapa täällä, kirjan omilla kotisivuilla.

Äh, näköjään tämä sarjakuva kuuluu niihin kirjoihin, joista ei kerta kaikkiaan onnistu kertomaan oikein.  En luultavasti itsekään tarttuisi kirjaan tällaisen bloggauksen luettuani… Mutta uskokaa kun sanon, että tämä sarjakuvaromaani kannattaa lukea. Se on laadukas ja todella lumoava. Sarjakuvaromaanien aatelia.