Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä Atena 2016, 208s. |
Soili Pohjalaisen esikoisteos, Käyttövehkeitä, on kuulkaa veikeä kirja!
Nautin sen lukemisesta koko ajan, pidin sitä hauskana ja hyvällä tavalla nostalgisena, nauroinkin monesti. Eikä tämä silti ole mikään kepeä hyvän olon kirja, vaan tässä on tarkemmin katsoen paljon todella ahdistavia aiheita: alkoholismia, läheisen selittämätön katoaminen, avioero ja niin edelleen.
Saana on sellainen isän tyttö, joka viihtyy isän autoliikkeessä paremmin kuin isoveljensä, joka pelkää saavansa märältä lattialta jalkasienen. Saana oppii kaikkea oleellista elämästä kuuntelemalla autoja rassaavan Repan juttuja ja seuraamalla isänsä tekemiä autokauppoja. Isä juo ja veli katoaa, vanhemmat eroavat. Kuluu vuosia ja isä kuolee. Saanan on järjestettävä hautajaiset ja samalla tulee kerrattua aiempaa elämää.
"Äidin ja isän valokuva-albumissa on kuva äidistä nuorena nojaamassa Vauxhall Vivan oveen. Äidillä oli pitkä liehuva tukka. Se poltti tupakkaa ja oli kaunis. Katsoi rakastuneena kuvan ottajaa. Kuva oli otettu jossain maassa, kun ne kiersivät isän kanssa ympäri Eurooppaa. Vauxhall Vivan jälkeen niillä oli Ford Zephyr."
Käyttövehkeissä on sellaista rempseyttä ja mutkattomuutta, jollaisesta ei voi olla nauttimatta. Ajankuvaus on niin onnistunutta, että vaikka oma lapsuuteni, nuoruuteni ja varsinkin perheeni on ollut hyvin erilainen kuin Saanan, kirjaa lukiessa moni asia tuntui erikoisen tutulta. Kielenkäyttö on välillä roisinpuoleista, mutta en kokenut kiroilua mitenkään ylettömäksi tai itsetarkoitukselliseksi, vaan vain uskottavaksi.
Tykkäsin tästä kovasti ja lähetän Pohjalaiselle suotuisia kirjoitustuulia, jotta pääsisin pian lukemaan hänen seuraavan kirjansa.
Siis kerta kaikkiaan mainio kirja! Ihan samaa mieltä: ajankuva, kieli, teemat... kaikki toimii :)
VastaaPoistaKaisa, Kyllä, kaikki toimii! Tykkään tuosta kansikuvastakin tosi paljon :)
PoistaTämä on jäänyt lämpimästi mieleen erityisesti sen vuoksi, että kirjan ajankuvasta on jotain lämpimän ja nostalgiseen tunnistettavaa.
VastaaPoistaJonna, Ymmärrän hyvin. Uskon, että tämä jää mullekin sellaiseksi kirjaksi, jonka näkeminenkin saa aikaan niitä nostalgisia värähdyksiä :)
PoistaTotta, mutkaton kirja, joka kuitenkin antaa paljon ajateltavaa. Hienosti, raikkaasti kirjoitettu kirja, vaikka aiheessa olisi aineksia melkoiseen inhorealismiinkin.
VastaaPoistaKatja, Mua kyllä edelleenkin hämmästyttää, että tällaisista aiheista voi kirjoittaa näin hauskan kirjan!
PoistaEnsinäkemältä tämä ei vaikuttanut sen vertaa mun jutulta että olisin vaivautunut ottamaan selvää mistä kirjassa on kyse, mutta sittemmin on alkanut kiinnostaa ja varmastikin luen tämän jossain vaiheessa!
VastaaPoistaSatu, Lue ihmeessä, olen melkein varma, että ihastut :)
PoistaVoi Maija! Kiitos kirjoitustuulista! Terveiset läikähtivät lämpimästi sydänalassa. Toivotaan, että uutta luettavaa syntyy.
VastaaPoistaParhain terveisin
Soili Pohjalainen
Soili, Kiitos loistavasta kirjasta - ja kommentistakin! :) Ei mitään kirjoituspaineita, mutta odotan jo malttamattomana ;)
Poista