Perintötila

Anne B. Ragde: Perintötila
(Alltid tilgivelse, 2016)
Tammi 2017, 277s.
Suom. Katriina Huttunen

Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia ei jäänytkään trilogiaksi: pitkän tauon jälkeen Neshovin suvun vaiheita seurataan ilmeisesti useamman kirjan verran.

Tartuin Perintötilaan malttamattomana ja jännittyneenä. Berliininpoppelit oli aikoinaan todella vakuuttava lukukokemus, mutta Ragden muut kirjat eivät ole yltäneet samalle tasolle. (Satunnaista seuraa oli minusta yksinkertaisesti kamalan huono, Aion tehdä sinut onnelliseksi sentään perus hyvä.)

Alkuun tuntui vaikealta palauttaa mieleen suvun jäsenet. Erityistä päänvaivaa aiheutti se, kun en kerta kaikkiaan muistanut, mitä kyseenalaista Neshovin sukulaissuhteisiin liittyikään. Lopulta oli pakko plarata koko trilogia läpi ja silmäillä sieltä täältä sen verran, että oleellisimmat seikat palasivat mieleeni.

Margido pyörittää hautaustoimistoaan, Erlend ja Krumme kolmen lapsen ja neljän vanhemman perhettään. Isoisä asuu hoitokodissa ja viihtyy hyvin, Torunn taas elää miesystävänsä luona ja on erittäin tyytymätön elämäänsä. Miehellä on suhde nuoren naisen kanssa ja Torunn on asiasta  tietoinen. Hän ei kuitenkaan ole jaksanut reagoida asiaan mitenkään, ennen kuin matkalla vetokoirakisoihin kuulee etteivät miehen touhut ole jääneet huomaamatta muiltakaan. Äkillisen päähänpiston innoittamana Torunn ilmaantuu Margidon ovelle ja pian Neshovin tila saa vuosien jälkeen uuden asukkaan.

Kirjan loputtua olotilani oli kummallisen helpottunut. Kesti hyvin pitkään, ehkä jopa yli kirjan puolivälin, ennen kuin viimein päästiin itse Neshoviin, ja pelkäsin jo, että kirjan nimestä huolimatta sukutila ei enää olisikaan tarinan keskiössä.

Mitä henkilöhahmoihin tulee, olin selvästi jo vähän vieraantunut useimmista. Ainoastaan Erlend ja Krumme tuntuivat edelleen läheisiltä.

Mielenkiinnolla odotan seuraavan osan suomennosta ja sitä, mihin suuntaan Neshovien elämät kulkevat.