Älä sano että rakastat

 Raakel Lignell: Älä sano että rakastat
Siltala 2019, 287s.

Raakel Lignellin omaelämäkerrallinen Älä sano että rakastat oli ravisteleva lukukokemus. Lignellin teksti on omaäänistä, toteavaa ja avointa. Jos olisin tiennyt Lignellin lukevan äänikirjan itse, olisin luultavasti tarttunut ennemmin siihen, mutta kirjanakin tämä on todella vahva.

Nuori viulisti muuttaa Berliiniin opiskelemaan uutta, parempaa soittotekniikkaa. Musiikin lisäksi elämä täyttyy ravintolaelämästä, ystävistä, miehistä ja vapaudesta: tämä seikkailunhaluinen nainen ei pelkää heittäytyä uusiin tilanteisiin ja haasteisiin. Lapsuudenkodin uskonnollinen piiri ei ulotu Berliiniin - eikä Helsinkiinkään, missä Raakelilla on oma asuntonsa - mutta vahinkoraskaus on joka tapauksessa kova kolaus. Alun onnenhuuma vaihtuu kuitenkin epävarmuuteen ja lopulta pelkoon, kun miesystävästä alka paljastua ei-toivottuja asioita ja piirteitä. Vaikka Raakel näkee varoitusmerkkejä, hän haluaa uskoa Izakista hyvää, vielä sittenkin kun nyrkit ovat puhuneet lujaa.

Kirjan tarina oli minulle pääpiirteissään tuttu, sillä olen lukenut Lignellin haastatteluja kirjan ilmestymisen ajalta, samoin kuin kirja-arvioita muista blogeista. Silti kirja hätkähdytti ja piti lujasti otteessaan. On niin helppoa huudella ohjeita ja neuvoja sivusta (ja varsinkin jälkeenpäin), mutta tilanteet harvoin ovat yksinkertaisia, etenkään silloin kun tunteet ovat pelissä.

Jonotin tätä kirjastosta pitkään, mutta kirja oli kyllä odottamisen arvoinen.