Ei kertonut katuvansa

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
WSOY 2020, 351s.

 

Sota on päättynyt ja saksalaisten joukot on ajettu pois Suomesta. Saksalaisten mukana Norjaan on päätynyt myös joukko suomalaisia naisia, kuka mistäkin syystä. Osa pääsee lähtemään kohti Saksaa, mutta jäljelle jääneet viedään vankileirille. Sieltä naisia lähdetään kuljettamaan Osloon, mistä matka jatkuu laivalla kohti Hankoa ja toista vankileiriä. Pieni joukko naisia pääsee kuitenkin tekemään toisenlaisen matkan kotimaahan ja kotiseuduilleen: he lähtevät kävelemään Suomen käsivartta pitkin kohti Rovaniemeä. Matka on pitkä ja varusteet parhaimmillaankin heikot, eikä kukaan voi tietää, millainen vastaanotto kotona odottaa. Jos mitään kotia enää onkaan.

Ei kertonut katuvansa on vahvatunnelmainen kertomus. Se on alaotsikoitu vaellusromaaniksi ja sitäkin se ilman muuta on. Naisten sinnikkyys ja päättäväisyys - vaikka hetkittäin horjuvakin - ovat omaa luokkaansa. Matkalla he väkisinkin tutustuvat toisiinsa, mutta taustoistaan ei kukaan kauhean mielellään puhu. Kinnusen teksti on yhtä vaivattomasti soljuvaa kuin aiemmissakin teoksissa: kun kirjan naisten taival on pitkä ja vaativa, lukemisen helppoudesta tulee melkein huono omatunto.

Lukiessa odotin koko ajan hoksaavani, mihin kirjan nimi viittaa. Kun se viimein kävi ilmi, iho nousi kananlihalle. Upea kirja aiheesta, josta ei suuremmin puhuta.