 |
| Marko Hautala: Musta kieli Tammi 2023, 314s. |
Kuokkamummon (itsenäisenäkin teoksena toimiva) jatko-osa, Musta kieli, oli juuri niin inhottavan ällöttävä ja kauhea kuin odotinkin.
Tietyltä Vaasan asuinalueelta on vuosien varrella kadonnut häiritsevän monta ihmistä, jopa kokonainen perhe. Poliisi tuntuu välttelevän tapausten tutkimista, mutta nyt kaksi poliisia saapastelee meedion luokse toiveenaan joko saada uusia, tärkeitä tietoja tai varmuus siitä, että tämäkin meedio on pelkkä huijari.
Hautala kuljettaa tarinaa, tai oikeastaan tarinoita, varmalla otteella. Aikajanan ikään kuin peruuttava rakenne on todella toimiva ja yhtymäkohdat Kuokkamummoon luontevia.
Onneksi luin tämän näin kesällä, riittävän kaukana Vaasasta ja vieläpä lomalla, joten sain ihan rauhassa pelästyä milloin mitäkin kolahdusta ja varjoa. Musta kieli on koukuttavaa kauhua, jonka kieli (sic!) on vaivatonta, mutta ei latteaa luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti