Meillä luettiin paljon. Muistan tykänneeni ainakin
Pupu Tupunasta
Otso-Herrasta ja
Mikko Mallikkaasta.
Erikoisen hyvin muistan kuitenkin kirjan Rasavilli Piltti, jota äiti luki minulle ja isosiskolle meidän ollessa vesirokossa. Olkoon Rasavilli Piltti siis lapsuudensuosikkini. Luulen, ettei äidillä ollut kovin usein aikaa pötkötellä sängyllä keskellä päivää ja viihdyttää meitä ja ehkä tämä siksi on jäänyt mieleen niin selkeästi. Joka paikkaa kutitti eikä raapia saanut tai jää pysyvät arvet. Paitsi että tietenkin raavin. Onneksi ei jäänyt arpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti