Haasteen loppurysäys

30 päivää kirjoja -haasteen viimeiset kysymykset ovat osoittautuneet yllättävän hankaliksi. Tai liian helpoiksi, enkä halua tehdä enempää parin rivin postauksia, joten suoritan loppukirin ja vastaan viimeisiin kohtiin.


26. Kirja, joka muutti mielipidettäsi jostakin

Täällä pohjantähden alla. Se mursi kaikki epäilykseni Väinö Linnan kirjailijantaitoja kohtaan. Lisäksi koen ymmärtäväni Suomen sisällissotaa paremmin.


27. Yllätyksellisin käännekohta tai loppu

Ehkä eniten avoimia kysymyksiä ja hämmentyneitä/ahdistuneita ajatuksia herätti Joanne Harrisin Sinisilmä. Kamala, kamala kirja.


28. Paras kirjan nimi

Tykkään lyhyistä nimistä. (Talismaani, Hohto, Houkutus jne.)
Mutta toisaalta jännät nimet kiehtoo myös: Dolores ja lentävä jalka, Alabaman hullut, Tyttö ei-kukaan.


29. Kirja, jota kaikki vihasivat mutta josta sinä pidit

Stephenie Meyerin Twilightilla on varmaan vakiintunut ylenkatsojajoukko. Tykkään oikeasti ensimmäisestä osasta, mutta sarja kyllä huononee edetessään. Harry Pottereista tykkään edelleen.


30. Kaikkien aikojen suosikkikirjasi

Tylsää, mutta vastaan tähänkin Täällä pohjantähden alla. Se nyt vain on hyvä. Mutta kyllä se Stephen Kingin Velho on myös todella hyvä.

Samaistumista

25. Hahmo, johon samaistut parhaiten

Kuten aiemminkin mainitsin, minulla on tapana eläytyä vahvasti lukemiini kirjoihin. Joka kirjasta löydän jonkun, jonka rooliin eläydyn, mutta varsinaista samaistumista tapahtuu kuitenkin erittäin harvoin. En keksi millään ketään muuta, kuin Mimi sanoo "EI!" -kirjan äiti. Mimin äidistä huokuu paljon tuttuja olotiloja, realistista vanhemmuutta. No hyvä on, minä en ole yhtä tyyni kuin Mimin äiti.

Haastepäivä 24

24. Kirja, jonka toivoisit muidenkin lukevan

Kaikki minun suosikit, tietenkin. Erityisesti suosittelen lukemaan Täällä pohjantähden alla, jos ei sitä vielä ole lukenut. Mutta koska haluaisin mainita tässä haasteessa mahdollisimman monta eri kirjaa, niin yritän keksiä jonkun muunkin.

Hmmmm.

Lisa Genovan Edelleen Alice on haikea, mutta upea kirja alzheimerintautiin sairastuvasta Alicesta. Sanoja en oikein löydä, mutta kirja on kaikessa haikeudessaan kaunis.

Lukuhaave

23. Kirja, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, mutta et ole vielä lukenut

Tämä lista on varmasti monella muullakin melkoisen pitkä. Itse asiassa lista kasvaa ihan koko ajan, kun ei lukuvauhti lisäänny uusien mielenkiintoisten kirjojen tahtiin. Omalla lukulistallani pyörii mm. Sinuhe egyptiläinen, Taivaan pilarit, Mitfordin tytöt, Kolmen kuun kuningatar, Tuulen viemää ja yksi vielä ilmestymätön teos. Yksi kirja on nököttänyt hyllyssäni seitsemisen vuotta ja odottanut kiltisti vuoroaan.

Tanskalainen tyttö on David Ebershoffin esikoisteos. Kirjassa kerrotaan Einar Wegenerista, jolle tehdään yksi ensimmäisistä sukupuolenvaihdosleikkauksista sekä hänen vaimostaan Greta Wegenerista. Kirja on fiktiivinen, henkilöt eivät.

Haastan itseni lukemaan Tanskalaisen tytön tämän kesän aikana, viimeinkin.

Kirjahyllyn aarre

22. Omistamasi suosikkikirja

Olen joskus pohtinut, mitkä kirjat ottaisin mukaan paikkaan X, jos voisin ottaa vain muutaman. Mitä jos voisin ottaa vain yhden? Mahdoton päätös! Silti hyllyssäni on yksi kirja, joka tuntuu poikkkeuksellisen läheiseltä: Charles Kingsleyn Vellamon lapset - Saturomaani maalapsosille. Tarinan yksityiskohtia en enää muista, mutta pääosassa on pieni nokipoika, Tom.

Olen ostanut tämän kirjan kirjaston poistomyynnistä pian naapurikylän ala-asteen lakkauttamisen jälkeen. Sisäkannessa lukee mustekynällä kauniisti kirjoitetut tiedot: Ruuskan kansakoulun oppilaskirjasto No. 280. Kirjan irtokannet ovat ikäisekseen hyvässä kunnossa, vaikka paperi onkin hiutunut kauttaaltaan pehmeäksi. Tahrainenkin se on, mutta on kirjalla jo ikääkin 59 vuotta.

Takakannesta on turha etsiä lyhyttä kuvausta kirjasta, sen sijaan hintatiedot sieltä löytyvät. (Hinta 500mk, sid. 650mk.)

Kirjan on kuvittanut W. Heath Robinson sekä mustavalkoisin että värillisin kuvin. Todella kaunis kirja, ihan oikea aarre.

Lapsuusmuistoja

21. Lapsuutesi suosikkikirja

Meillä luettiin paljon. Muistan tykänneeni ainakin

Pupu Tupunasta

Otso-Herrasta ja

Mikko Mallikkaasta.

Erikoisen hyvin muistan kuitenkin kirjan Rasavilli Piltti, jota äiti luki minulle ja isosiskolle meidän ollessa vesirokossa. Olkoon Rasavilli Piltti siis lapsuudensuosikkini. Luulen, ettei äidillä ollut kovin usein aikaa pötkötellä sängyllä keskellä päivää ja viihdyttää meitä ja ehkä tämä siksi on jäänyt mieleen niin selkeästi. Joka paikkaa kutitti eikä raapia saanut tai jää pysyvät arvet. Paitsi että tietenkin raavin. Onneksi ei jäänyt arpia.

Sittemmin Rasavillin Piltin seikkailuja on tullut luettua omille lapsille. Tykkään kuvituksesta edelleen ja runomuotoinen teksti on sekin kiva.

Romantiikkaa

20. Romanttisin kirja, josta pidit

Päätin, että yksi romanttinen novelli voi tehdä koko kirjasta romanttisen, joten tämän haastekohdan voittaa Sisko Istanmäen novellikokoelma Peili.

Luin Peilin viimeksi kolme vuotta sitten sairaalassa, synnytyksen jälkeen. Varmasti vellovat hormonit vahvistivat tunnekuohuja, mutta novelli nimeltä Kaivo laittoi minut itkemään liikutuksesta. Niiskutellen kirjoitin koko novellin itselleni muistiin ja pakotin miehenkin sen lukemaan. "Kaivo" on arjen romantiikkaa parhaimmillaan. Istanmäki on mainio tarinankertoja. Hänellä on harvinainen kyky ilmaista ihmisistä ja tunnelmista paljon vain muutamalla sanalla.

kirja + elokuva

19. suosikkikirja, josta on tehty elokuva

Jos lähdetään siitä, että sekä kirjan että elokuvan on oltava hyviä, vastaan tähän että Garpin maailma. John Irving on kertojana todella taitava. Jokainen lukemani Irvingin kirja on vienyt mukanaan ja pitänyt otteessaan loppuun asti, vaikka tarina olisikin häiritsevä. Ostin itselleni äitienpäivälahjaksi Viimeinen yö Twisted Riverillä ja odotan kovasti että pääsen sitä lukemaan. (Miksi sitä kantaakin aina kirjastosta lisää luettavaa, vaikka omistakin hyllyistä lyötyy vaikka mitä??)

Tähän haastekohtaan on pakko mainita myös Paistetut vihreät tomaatit (Fannie Flagg, Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe), joka on yksi kaikkien aikojen lempileffoistani. Kirjaa en ole lukenut, koska sitä ei ole meidän kirjastossa, mutta ehkä sen voisi tilata synttäri- tai joululahjaksi. Ihmettelen myös, miksi ihmeessä sitä ei ole suomennettu?

Lukupettymys

18. Kirja, johon petyit

Kaikki ne mielestäni yliarvostetut kirjat. Helppo pettyä, jos ennakko-odotukset on pilvissä. Mutta en halua mainita samoja kirjoja kuin kohdassa 8, joten kaivan muistini sopukoista lisää pettymyksiä.

• Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen - Alkoi hauskasti, mutta kääntyi melkeinpä kauhuksi.
• Marko Leinon Joulutarina - Luulin tätä "joulumielikirjaksi", mutta olikin tosi synkkä.
• Petri Karran Haarautuvan rakkauden talo - Tästä aiheesta ja näistä henkilöistä olisi saanut aikaan vaikka miten hulvattoman komedian, mutta jotenkin tämä oli vaivaannuttava. Liikaa filosofointia.

Jännä, että kaikki nämä pettymyskirjat ovat kotimaisilta mieskirjailijoilta! Olenkohan asettanut riman liian korkealle vai mikä tässä mättää? :)

Lainaus

17. Suosikkilainaus suosikkikirjastasi

Tämä on taas haasteellista. Minulla ei ole tapana kirjoittaa pätkiä muistiin, eikä varsinkaan alleviivata romaaneja, joten taas pitää soveltaa. Eli suosikkilainaus mistä tahansa kirjasta.

Joskus lukioaikoina, silloin kuin ensimmäisiä kertoja alkoi discoissakin soida tekno (josta en edelleenkään pidä) tutustuin Pekka Kejosen tuotantoon. En muista tarkkaan, mistä kirjasta oli kyse, mutta kirjan päähenkilö mietti musiikin kehittymistä ja ajatuskulku meni jotenkin niin, että "lopulta heille riittää pelkkä rytmi ja joku huutamaan sanoja, tangojen teksteistä lainattuja." Tuon pätkän kirjoitin silloin muistiin, mutta en tiedä mihin se pieni paperinriekale on aikojen saatossa kadonnut. Tähän hätään sitä ei kuitenkaan löytynyt. (Olen aika varma, että tämä lainaus on kirjasta Rullaluistelijan kuolema, mutta voi se olla Jameistakin.)

Tungen tähän toisenkin lainauksen, jonka lähteenä oli joku Suomen sisällissodasta kertova tietoteos. "Sivistyneistö muisti sen, mitä se oli opetettu muistamaan ja tulkitsi mennyttä oppimallaan tavalla."
Niinpä.

Kadonnut rakkaus ja suosikkihahmoja

12. Kirja, jota rakastit mutta et rakasta enää

Voi miten vaikea kysymys. Luulenpa että Usva Pajun kirjoittama True love, Matti Ahola? ei tänä päivänä herättäisi samanlaista pakahduttavaa oloa, kuin 90-luvun alussa. En enää muista kirjan juonta, mutta teinirakkautta siinä ainakin oli ja ehkä ei-niin-onnellinen loppu. Täytyykin ensi kerralla kirjastossa etsiä, vieläkö tämä löytyy valikoimista ja viettää hetki varhaisteini-iän muistoissa. :)


15. Suosikki mieshahmo

Jamie Fraser. Kukapa ei tykkäisi herttaisesta skottimiehestä? Jamie on muutenkin lempihahmoni Diana Gabaldonin Muukalainen-sarjassa.


16. Suosikki naishahmo

Voi että. Naiset on jotenkin niin hankalia. Vastaan tähän, että tykkään Anni Polvan Tiinasta. Erityisen kiva piirre Tiinassa on se, että hänellä on tapana antaa itselleen rangaistus jos on tullut tehneeksi jotakin väärää. Yleensä rangaistuksena on virkkaaminen. :)

Päivä 11

11. Kirja, jota vihasit

Viha on kauhean vahva sana (ja tunne), enkä monen päivän mietinnän jälkeenkään keksi yhtään kirjaa, jota ihan oikeasti vihasin. Sopiiko, että kerron, mikä kirja aiheutti vastenmielisyyttä enemmän kuin mikään muu?

Ostin John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen netistä aika summassa. Esittelyteksti herätti mielenkiinnon ja kansikin oli kaunis. Tarina oli sinänsä hyvä ja Lindqvist on oikein hyvä kertoja, mutta... Kirjassa kuvataan aivan liian tarkasti ja jotenkin nautiskellen raakoja ja sairaita asioita, kuten murhia, pedofiilin hekumointia uimahallin pukukopissa, murhia, kuohimista ja joko mainitsin murhat? Tästä tuli mieleen splatter elokuvat - nekin on ällöttäviä. Pari kertaa jätin kirjan kesken, jatkoin muutaman viikon jälkeen ja jätin taas kesken. Kirja tuli luettua loppuun ja katsoin myöhemmin elokuvankin, mutta tästä jäi niin vastenmielinen olo, että lopulta halusin kirjasta eroon.

Vastenmielisiä lukukokemuksia olivat myös Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja Anne B. Radgen Satunnaista seuraa. Mutta Ystävät hämärän jälkeen on ollut pahin ikinä.

Ennakkoluuloa ja klassikko

9. Kirja, jota vastoin ennakko-odotuksia päädyit rakastamaan
10. Suosikkiklassikko

Olen klassikkojen suhteen aika ennakkoluuloinen. Haluan lukea monia klassikoita, mutta muutaman huonon klassikon jälkeen sitä ei enää jaksakaan uskoa kaikkia hehkutuksia. Varsinkin Gulliverin matkat oli puuduttava ja toisti itseään kaikki ne sadat sivut. Jotenkin olin elänyt siinä luulossa, että Gulliverin matkat olisi hauska ja lastensatumainen, mitä se ei todellakaan ollut. No, tämän ja parin muun vähemmän mairittelevan klassikkokokemuksen jälkeen en asettanut rimaa kovin korkealle, kun aloitin Täällä pohjantähden alla -trilogian.

En pystynyt lukemaan kaikkia osia peräjälkeen, koska jokainen osa antoi niin paljon ajattelemista. Varmaan olen nukkunut koulussa historiantunneilla, kun moni asia valkeni minulle vasta nyt. Erityisesti sisällissota, sen rajuus ja raakuus, valkeni vasta näiden kirjojen myötä. Toisen osan jälkeen kulutinkin paljon aikaa erilaisten sisällissotaa koskevien tietokirjojen parissa, joista haluan tässä erikseen mainita teoksen Tampere 1918, johon haluan ehdottomasti perehtyä vielä tarkemmin.
Täällä pohjantähden alla on ehdottomasti ansainnut paikkansa kotimaisena merkkiteoksena. En löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja kuvaamaan tunteitani tätä kohtaan. :)

Tunteikkaat kirjat

5. Kirja, joka tekee sinut iloiseksi

Hyvä lukuromaani ilostuttaa aina. Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus on tästä oivallinen esimerkki: taipuisaa kieltä, sopivasti jännittävä tarina ja yllättävä loppu.
Toisaalta eläydyn kirjoihin aina melko vahvasti, joten jos kirjassa ollaan iloisia, minäkin olen.


6. Kirja, joka tekee sinut surulliseksi

Eläytymisen jo mainitsinkin, joten surulliset tapahtumat saavat minut helposti itkemään. Ja korostan sanaa helposti. En odottanut että Mötley Crüe - Törkytehdas saisi minut kyyneliin, mutta niin siinäkin vain kävi että nenäliinaa tarvittiin.
Joskus kirja onnistuu olemaan tunnelmaltaan niin synkkä ja ankea, että lukijalle tulee paha mieli. Viimeksi pitempiaikaisen alakulon sai aikaan Niccolò Ammanitin kirja Taivaan ja maan välillä.

"Päivät" 3, 13, 4 ja 14

3. Suosikkisarjasi

Tämän kysymyksen kanssa piti pähkäillä hetki. Pidän monestakin sarjasta paljon. Harry Potterit olen lukenut useamman kerran ja Diana Gabaldonin Muukalainen-sarjan aloitin myös alusta. (Tosin viimeisin osa on vieläkin lukematta, en oikein tiedä miksi.) Parhaaksi kirjasarjaksi valitsin kuitenkin Stephen Kingin Mustan tornin. Sarjassa on seitsemän osaa, joista ensimmäinen oli minusta ehkä tylsin kirja ikinä. Sitten luin seuraavan ja vielä seuraavan ja hops! pian huomasin odottavani seuraavan osan suomennosta. Sarja kertoo revolverimies Rolandin matkasta pelastamaan musta torni uhkaavalta tuholta.


13. Suosikkikirjailijasi

Luen monipuolisesti ja luonnollisesti pidän monista kirjailijoista. Mutta jos yksi täytyy nostaa ylitse muiden, päädyn Stephen Kingiin. Tutustuin Kingiin luultavasti kavereiden ja/tai isosiskon suosituksista. Kingiä tituleerataan yleisesti Kauhun kuninkaaksi, mutta mielestäni hänen suurimmat ansionsa ovat itse kerronnassa. Parhaimmillaan King on kuvaillessaan arkisia asioita ja tavallista elämää. Esimerkiksi Stand by Me, Viimeinen kesä on tästä hyvä esimerkki. Kyseisestä tarinasta on tehty myös yksi harvoista onnistuneista, Kingin kirjoihin perustuvista filmatisoinneista.
Luonnollisesti suosikkikirjailijani on vallannut kirjahyllystä muutaman hyllyn:

... ja tilapäisesti myös sohvan :)

(Voi kunpa jos minulla olisi toimiva kuvankäsittelyohjelma ja saisin parempia kuvia tänne!)

4. Suosikkikirjasi suosikkisarjastasi
14. Suosikkikirja suosikkikirjailijaltasi

Paras Stephen Kingin kirja ja upein Musta torni-kirja on sarjan neljäs osa, Velho. Uskon että Velho toimii kiitettävästi myös itsenäisenä kirjana, sillä se kertoo Rolandin ensirakkauden tarinan. Jos en koko sarjaa koskaan uudestaan luekaan, tämän kirjan haluan kokea vielä uudelleen.

Kansi on kyllä ruma, mutta onneksi tuo kellertävä räsymatto piristää kivasti ;)

30 päivää kirjoja -haaste

Lukuisia kirjablogeja selatessani löysin tämän mielenkiintoisen haasteen, johon haluan nyt itsekin osallistua. Haasteessa esitetään 30 kysymystä, joihin kuuluisi vastata yhteen per päivä, mutta minä päätin vastailla omaan tahtiini. Tai lähinnä siihen tahtiin, jonka lapset äidille sallivat.


1. Paras viime vuonna lukemasi kirja

Selasin läpi lukupäiväkirjani ja tähän löytyi helposti vastaus.

Paras oli ehdottomasti Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Mielestäni kunnollisia lukuromaaneja on aivan liian vähän (tai sitten törmään niihin liian harvoin), mutta tämä oli yksi niistä. Tästä kirjasta jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa ja olenkin suositellut tätä kaikille, joiden tiedän lukevan edes vähän.


2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kolmesti

Luen hyviä kirjoja mielelläni toisen tai kolmannenkin kerran, mutta että neljästi?
Ehkä-listalle pääsevät ainakin seuraavat:

• Tuija Lehtinen - Vaniljasyndrooma (yksi lempikirjoistani teini-iässä)
• Philippa A. Pearce - Tom ja keskiyön puutarha
• Sempé & Goscinny - Pikku Nikke, Nikke ja nenä, Nikke ja kaverit, Nikke ja kostajien sakki, Nikke kesälomalla.

Varmuudella olen lukenut yli kolmesti tämän minun ja poikieni suosikin:

Mimi tahtoo tehdä kaiken itse. Välillä äiti haluaisi auttaa, mutta mimi sanoo "EI!" Tämä kirja löytyi sattumalta kirjastosta juuri silloin, kun molemmat pojat olivat uhmakkaassa vaiheessa. Harvoin mikään kirja tuntuu niin vahvasti omakohtaiselta kuin tämä juuri silloin. Mimistä on myös toinen kirja, "Mimi matkii", joka sekin on luettu monesti. Noin joka kolmannella kirjastoreissulla Mimit kulkeutuvat kotiin asti edelleen.