M. J. McGrath: Jään muisti
(White heet, 2011)
Like 2012, 393s.
Suom. Anu Nyyssönen
Jään muistin kaltaiset, hivenen dekkarityyliset jännityskirjat eivät ole minulle sitä mieluisinta luettavaa. Joskus sitä vain kaipaa hitusen kirjallista CSI:ta ja tulee astuttua ulos omalta mukavuusalueeltaan.
Edie Kiglatuk työskentelee oppaana Kanadan tundralla, aivan pohjoisnavan tuntumassa. Edie on kokenut metsästäjä, mutta tällä kertaa metsästysreissu ei ole ollut kovin menestyksekäs. Ryhmän miehet (kaikki kaksi) eivät ole kummoisia metsästäjiä ja vaikuttavat olevan kiinnostuneempia aivan muista asioista. Retkiseurue kohtaa kuitenkin suurempia ongelmia, kun lumimyrsky nousee ja toista miehistä ammutaan rintaan. Tästä saa alkunsa outojen tapahtumien ketju, joiden syitä Edie alkaa omin päin tutkia.
Pienen inuiittikylän ihmiset ja tavat ovat varsin mielenkiintoisia. Silti kirjan tapahtumakuvio on aika perinteinen: yksi yrittää selvittää rikoksen, joku salaa jotakin, toinen ei halua että asioita pengotaan ja poliisikin on kiireinen. Ensin mainittu, tässä tapauksessa Edie, saa selville jotakin pientä, ja huomaa pian olevansa keskellä jotakin kovin suurta ja vaarallista. Niin ja tietysti kirjassa on niitä pakollisia "tää menis nyt yksin tänne, vaikka kaikki tajuaa, että siitä tulee hankaluuksia" -kohtia.
Vaikka kirja kokonaisuutena ei jättänyt kovin mieleenpainuvaa jälkimakua, niin tykkäsin arktisen luonnon kuvauksista. Ja kyllä minä jotain opinkin, kuten sen, ettei jääkarhun maksaa saa syödä.
Maailmanvalloitus: Kanada
Minulle tulee joskus dekkarinälkä ja sitten tulee ahmittua kaikenlaista... Tämä sinun löytösi vaikuttaa oikein hyvältä siihen tarkoitukseen - tundra ja inuuitit olisivat uutta! Ja nytpä tiedän minäkin jääkarhun maksasta...
VastaaPoistaMulla on (muun muassa) tämä juuri työn alla ja valitsin sen juuri tundran, inuittien, ekoteeman vuoksi. En oikein tiedä, pidänkö vai en. Ei ole trilleriksi superkoukuttava mutta pyörii kuitenkin mielessä... Ja kuten sanoit, tästä voi oppiakin. Palaan asiaan. :)
VastaaPoistaNorkku, Harmi kun nuo pahimmat pakkaset ehti jo hellittää, ne olisivat luoneet kivasti tunnelmaa tälle kirjalle :) Toisaalta, ehkä tämä sopii myös kesähelteille vähän viilentämään oloa.
VastaaPoistaJenni, Ei tämä minustakaan ihan superkoukuttava ollut, mutta kai tässä oli tarpeeksi mielenkiintoisia ihmisiä, joiden "kohtalon" halusi kuulla. Ja olihan tämä vähän vaihtelua sellaisiin perinteisempiin "eläkkeelle jäänyt/kohta jäävä poliisi ratkaisee vielä yhden rikoksen" -kirjoihin.
Sain tämän just loppuun ja olen samaa mieltä tuosta arktisen luonnon kuvauksesta, se oli parasta kirjassa.
VastaaPoistaEi mitään vikaa dekkarijuonessakaan, mutta aika tavanomainen tämä olisi ollut jos olisi tapahtunut vaikka vaikka vaikka...Ruotsissa.
Sain tämän just loppuun ja olen samaa mieltä tuosta arktisen luonnon kuvauksesta, se oli parasta kirjassa.
VastaaPoistaEi mitään vikaa dekkarijuonessakaan, mutta aika tavanomainen tämä olisi ollut jos olisi tapahtunut vaikka vaikka vaikka...Ruotsissa.
Erja, luulenpa minäkin, että tapahtumaympäristön ansiosta tämä kirja jää edes joksikin aikaa mieleen. Ihan harmittaa, että multa meni ne myskihärät ohi! :D
VastaaPoista