Lionel Shriver: Jonnekin pois
(So Much for That, 2010)
Avain 2011, 533s.
Suom. Seppo Raudaskoski
Jännitin etukäteen tämän kirjan lukemista, sillä Shriverin Poikani Kevin oli niin hätkähdyttävä kirja. Ajattelin, että pettyisin väistämättä. Mutta onneksi Jonnekin pois, kuten Lumen sylikin, on ansainnut kehunsa.
Shep Knacker on viimeinkin pistänyt toimeksi suurimman haaveensa suhteen ja ostanut itselleen sekä vaimolleen ja teini-ikäiselle pojalleen menoliput Pembaan, pienelle saarelle Afrikan rannikolle. Vuosien ahkeran työskentelyn jälkeen tilille on kertynyt sen verran rahaa, että sillä voi köyhässä paikassa elellä ihan mukavasti koko loppuelämänsä. Vaimo ja poika eivät tosin tiedä vielä matkalipuista, mutta Shep aikoo lähteä, joko heidän kanssaan tai ilman. Matkalaukkukin on jo pakattu. Mutta kun Shep kertoo lähestyvästä suuresta muutoksesta vaimolleen, Glynisillä onkin omat uutisensa kerrottavanaan: hänellä on juuri todettu harvinainen syöpä. Ja vaikka Glynis itse ei ennusteista haluakaan puhua, tulevaisuus ei näytä hyvältä. Vähin äänin Shep purkaa laukkunsa ja jää pitämään huolta vaimostaan.
Shepin paras ystävä, Jackson, pitää pitkiä palopuheita yhdysvaltain terveydenhuollon epäkohdista (ja kaikesta muustakin valtion toiminnasta, mistä vain huomauttamista löytyy). Sairausvakuutusten riittämättömyys on tullut tutuksi oman tyttären äärimmäisen harvinaisen ja väistämättä varhaiseen kuolemaan johtavan sairauden vuoksi.
Tietysti tällainen kirja on ahdistava ja surullinen. Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä kuulostaa järjettömältä! En kuitenkaan voi väittää pitäneeni siitä, miten suuren "palstatilan" järjestelmän epäkohtien selostaminen sai. Välillä väsyin näihin paasauksiin suurestikin, (ehkä niistä tuli liikaa mieleen eräs tuttava, jolla on taipumusta samanlaiseen saarnaamiseen kuin Jacksonilla), mutta toisaalta, enpä olisi ilman näitä tietoiskuja ymmärtänyt, miten sairastaminen voi tulla niin kalliiksi. Minulla oli myös vaikeuksia pitää kirjan henkilöistä. Shep on kaikinpuolin vastuuntuntoinen mies, joka ei kuitenkaan edes yritä pitää puoliaan. Hänen siskonsa Beryl taas on äärettömän itsekeskeinen ja muita häikäilemättömästi hyväkseenkäyttävä _______ (<--- sijoita tähän ruma sana).
Mutta, silti tämä oli mielettömän hyvä kirja. Loppu tuntui ensin vähän omituiselta, mutta päätin sopeutua siihen. Enköhän jossakin vaiheessa uskaltaudu lukemaan muutkin Shriveriltä suomennetut kirjat.
"Ehkeivät romaanit olleet häntä varten. Mieluummin hän eli kuin luki hyvän tarinan."
Jonnekin pois on ollut esillä lukuisissa blogeissa, joten laitan tähän linkin Liisan Luetut, Lukemattomat -blogiin, mistä löytyy linkit lukuisiin muihin arvioihin.
Maija, sinä taisit pitää ja ei-pitää. Minä vain rakastuin tähän ja sitä kautta Shriverin koko tuotantoon. Etkö pitänyt edes Flickasta?
VastaaPoistaOlen tämän jälkeen lukenut Shriveriltä jo Kaksoisvirheen ja nyt on menossa Poikani Kevin. Syntymäpäivien jälkeen odottaa jo myös...;-)
Leena, ehkä en tykännyt tästä ihan yhtä paljon kuin Poikani Kevinistä, mutta hurjan paljon kuitenkin. :) Flicka oli erittäin uskottava hahmo! Luulen, että lähinnä ahdistuin siitä, miten Shepin niskaan kaatui ihan kaikki epäreiluus...
VastaaPoistaMinun oli vaikea kirjoittaa tätä arviota, eikä siitä taida välittyä kirjan hienous millään tavalla :D
Moni muukin on kritisoinut "paasauksen" suurta osuutta tässä romaanissa. Minulla Jonnekin pois on vielä lukematta (kuten myös Poikani Kevin, mutta olen lukenut Syntymäpäivän jälkeen ja Kaksoisvirheen), odotan sopivaa hetkeä uppoutua tämänkaltaiseen raskaaseen tiiliskiveen.
VastaaPoistaMinuakin jännitti lukea tämä, sillä Poikani Kevin on ollut niin huikea kokemus. Onneksi tämäkin oli todella hieno, vaikkei ihan Kevinin tasolle ylläkään. Mutta kyllä Shriver osaa kirjoittaa taidokkaasti monenlaisista aiheista selvästikin.
VastaaPoistaMaria, vaikka Jonnekin pois oli ahdistava ja raskas, se oli todella nopealukuinen. Tai ainakin minun oli pakko saada lukea se mahdollisimman nopeasti. Kumpaa muuten suosittelisit seuraavaksi Shriveriksi, Syntymäpäivän jälkeen vai Kaksoisvirhettä?
VastaaPoistaSusa, Ihan samaa mieltä! Vaikka minäkin pidin Kevinistä enemmän, niin koin tämän jotenkin "tasalaatuisemmaksi". Kevinissä pitkästyin aluksi tosi monta kertaa, mutta Jonnekin pois piti mielenkiintoa yllä alusta asti.
Minua paasaus ei juuri häirinnyt tässä romaanissa, mutta minulle tämä oli aika hidaslukuinen hyvyydestään huolimatta. Niin oli Kaksoisvirhekin.
VastaaPoistaJos muuten minä saan suositella, niin lue seuraavaksi Syntymäpäivän jälkeen. :)
Peesaan Karoliinan suositusta! :-)
VastaaPoistaKaroliina ja Booksy, kiitos suosituksista! :)
VastaaPoistaKoin Shepin samoin kuin sinä: hän oli liian kiltti ja lopen vastuuntuntoinen - paitsi itseään kohtaan. Onneksi loppu oli sellainen ehkä jopa siirappimainen...?
VastaaPoistaSain Jonnekin pois loppuun eilen ja kirjoitin siitä äsken. Pidin kovasti, ja annan helposti anteeksi puutteet! :-)
Paula, tavallaan loppu oli vähän liiankin siirappinen, mutta toisaalta se kompensoi kivasti muuten niin rankkaa tarinaa. :)
VastaaPoista