Hannu Mäkelä: Herra Huu, kukas muu
(Sisältää teokset
Herra Huu, 1973
Herra Huu saa naapurin, 1974
Herra Huu muuttaa, 1975)
Otava 1986, 400s.
Herra Huu on nimenä tuttu jo lapsuudesta, mutta en ole aiemmin lukenut yhtään sarjan kirjaa. Viime vuonna löysin tämän kokoelmateoksen kirpparilta eurolla ja poikien kanssa päätettiin lukea se iltasatuina. Alku vaikutti lupaavalta: omalaatuinen ja pieni Herra Huu ei tunnu olevan oikein perillä yhtään mistään. Hän yrittää pelotella lapsia siinä juurikaan onnistumatta, liimaa ja teippaa syksyllä puusta pudonneet lehdet takaisin paikoilleen ja muistelee isoisänsä tekemiä taikatemppuja. Monenlaista kommellusta ja lapsenkin mielestä höpsöä juttua tapahtuu, ja välillä kielikin saa runon rytmiä.
Herra Huu saa naapurin on aika jännittäväkin tarina Herra Huun, Amiraali Kaljamahan, Rimman, Timpan ja Mikon matkasta maanalaiseen maailmaan pelastamaan Emmaa, Amiraali Kaljamahan kadonnutta morsiota (joka tosin asustelee kaikessa rauhassa Savonlinnassa). Tämä osuus tuntui viehättävän lapsia eniten, välillä kuulemma jännittikin oikein tosissaan. Ja olihan siellä maan alla vaikka mitä: vauhdilla kasvava ruohoaavikko, piikkipuumetsä, omituinen pallokansa ja kapupaijoja. Lopuksi Herra Huun ystävineen täytyy vielä voittaa muutama koitos päästäkseen takaisin maan päälle.
Viimeisessä osassa Herra Huun täytyy muuttaa kotimökistään kerrostaloon, sillä mökki pitää purkaa uuden tien alta. Herra Huu on kovin yksinäinen ja onneton, eikä uuteen asuinympäristöön sopeutuminen oikein suju. Tämä viimeinen osa oli vähän tylsää luettavaa, eikä lapsikaan (isompi, sillä pienempi mieluummin nukkui kuin kuunteli) olisi jaksanut kuunnella.
Tämä kirja jätti jälkeensä vähän karvaan maun, sellaisen ylikäyneen siman öklötyksen. En tiedä, olisiko kirjojen huumori iskenyt paremmin, jos olisin lukenut nämä lapsena - nyt en kyllä voi väittää hirveästi huvittuneeni. Jatko-osia tuskin otamme iltasatulistalle. Seuraavaksi turvaudumme Roald Dahlin tarjontaan, eiköhän sieltä suunnalta ole luvassa viihdyttävämpiä iltahetkiä.
Hupaisa Herra Huu! Minäkin olen tutustunut tähän herraan vasta aikuisena. Hahmo on kerrassaan loistava, tosin en ole kokeillut, miten lapsilukijat hahmon kokevat. Aikuiselle Huu antaa kyllä monta naurun aihetta.
VastaaPoistaSattumalta luin juuri yhden Hannu Mäkelän kirjan ja tajusin, että en ole koskaan lukenut Herra Huuta. Lapsena taisin yrittää, mutta silloin ei oikein iskenyt. Pitäisi joskus tutustua tämänkin herran seikkailuihin.
VastaaPoistaMinulle ja sisaruksilleni luettiin Herra Huuta (meillä oli juuri tuo sama kokoomateos) kun olin lapsi. Muistikuvani kirjasta ovat hämäriä, mutta kyllä esim. Astrid Lindgrenin kirjat jäivät kultaisempina mieleen... Aika melankolinen ja synkkä hahmo tuo Herra Huu, huumorista huolimatta.
VastaaPoistaMinä en ole varma, olenko lukenut Huuta lapsena. Aikuisena luin joitakin vuosi sitten ja olin riemastunut; Huu oli aivan kauhea ja anarkistinen! MUTTA: jäin myös ihmettelemään em. seikkoja kovasti ja miettimään, etteivät Huut taida olla lastenkirjoja lainkaan. Mielenkiintoisia, ristiriitaisia teoksia.
VastaaPoistaKirja on tuntematon, mutta onko tästä joku laulukin, "Herra Huu, kukas muu", kuten teoksen nimikin taitaa olla
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, Minä pidin tämän kirjan ihan ensimmäisistä jutuista, mutta sen jälkeen olinkin Herra Huun kanssa aivan eri aaltopituudella. En oikein edes keksi, mikä Herra Huussa tökki, mutta pahasti tökki joka tapauksessa.
VastaaPoistaAnnika, Minä nyt en Herra Huuta lähde suosittelemaan, mutta ehkä vika oli ihan minussa :)
Maria, Tästä kirjasta ei todellakaan melankolisuutta puuttunut. Etenkin Herra Huu muuttaa -osuudessa lähes jokainen kappale loppui synkeisiin luontokuvauksiin. (Tai sitten tässäkin vika oli enempi minussa: en yhtään tykkää merestä ja se oli vahvasti läsnä tässä tarinassa.)
Jenni, Minusta Herra Huu oli - anarkistisen ja kauhean lisäksi - myös ärsyttävä ja tyhmä. Tuntui, ettei hän oppinut tarinoiden edetessä oikein mistään mitään vaan ihan kaikki oli kaiken aikaa uutta ja vierasta...
Jokke, ilmeisesti M.A. Numminen on levyttänyt Herra Huu-aiheisen biisin. Minä en ole sitä tosin koskaan kuullut :)
Voi Maija minkä teit :D Nyt päässäni soi lopun iltaa M.A. Nummisen Herra Huu! Eikä todellakaan ole suosikkikappaleitani. En ole varma onko Herra Huu minulle tuttu muuten kuin lauluna.
VastaaPoistaVillasukka, mulle se biisi on ihan vieras ja nyt mua harmittaa, kun sitä ei löytynyt youtubestakaan! Et viitsis laulaa pientä pätkää? :)
VastaaPoistaOotas, täältä tulee... Jospa työkaveritkin tykkäävät kun kahvitauon lomassa vähän laulaa luikautan ;D Lauluääntä minulla ei ole, mutta äänellään se M.A. Num- eikun variskin raakkuu ;) Aika jännä, että ei löydy Youtubesta, melkoinen klassikko kuitenkin.
PoistaJa taas alkoi laulu soimaan päässä!
Villasukka, ai se on tää biisi! ;D Mun täytyy varmaan käydä läpi kirjaston levytarjontaa :D
VastaaPoistaHerra Huu oli taikuri, hän huusi hii hoo ja maata polkaisi. Luin lapselleni tätä Herra Huuta monet monet kerrat ja oli hauskaa.
VastaaPoista