(Tämän laadukkaan skannauksen ja kuvankäsittelyn suoritin ihan itse.)
John Lennon: Panee omiaan
(In His Own Write, 1964)
Otava 2000 (pokkari), 72s.
Suom. Anselm Hollo
John Lennon: Hispanialainen jakovainaa
(A Spaniard in the Works, 1966)
Otava 2000 (pokkari), 84s.
Suom. Anselm Hollo
Tämä postaus tekisi mieli aloittaa lauseella "Mitä ****** minä juuri luin?!", mutta koska olen hyvinkäyttäytyvä aikuinen, yritän keksiä jotain muuta. Paitsi etten keksi.
Olen lukenut nämä John Lennonin kirjoittamat ja kuvittamat pakina(?)/runokokoelmat viimeksi yli 10 vuotta sitten. Muistan naureskelleeni Lennonin jutuille ja ajattelin, että nyt tekisi mieleni nauraa taas, luenpas uudestaan. Nauramisen sijaan sain aikaan päänsärkyä, kun otsa kurtussa yritin ymmärtää lukemaani - edes jollakin tasolla. Lopulta yritin ymmärtää kymmenen vuoden takaista itseäni ja silloista huumorintajuani, mutta en voi väittää onnistuneeni tässäkään asiassa.
Molempien kirjojen tekstit ovat tulvillaan omintakeista sanoilla leikittelyä. Jo muutaman sivun jälkeen tämä kikkailu alkoi kuitenkin tursuta korvista ulos siinä määrin, että tankkasin samoja lauseita uudestaan ja uudestan, ymmärtämättä lopulta juuri mitään lukemastani. Tässäpä lyhyt tekstinäyte Hispanialaisen jakovainaan "novellista" Rumikki ja noin seitsemän hääpiötä:
"Mutta yhtenä kerran päivänä he (hääpiöt) saapuivat kotiin snunuilelen kello kusi, ja kuka? - kuka siellä? - no tietysti Rumikki, kukkumassa Rujon petillä. Mutta ei hän, siitä. "Juku on syöny mun puurustani!" kiljui Valionpaari jolla oli yllään vaaleansininen villapata."
Nettiä kaivellessa löysin erään runon englanninkielisen version ja sen perusteella alan uskoa epäonnistuneeseen suomennokseen. Alkuperäinen runo alkaa näin:
The Fat Budgie
I have a little budgie
He is my very pal
I take him walks in Britain
I hope I always shall.
I call my budgie Jeffrey
My grandads name's the same
I call him after grandad
Who had a feathered brain.
Some people don't like budgies
The little yellow brats
They eat them up for breakfast
Or give them to their cats.
Ja suomennos taas kuulosta tältä:
Mun paksu tipuMulla on tollanen pikku häkkitipu, se on tosi kaveri jamä vien sitä kävelylle vähän joka puolelle.Nimeks mä annoin sille Jeffrey kun oli mun isoisänkinnimi ja silläkin oli aivot pelkkää untuvaa.Niitä on niitä kun ei tykkää pikku keltasista tipuperke-leistä, ja ne syö ne aamiaiseksi tai antaa kissalle.
Totta kai runon kääntäminen on aina haastavaa, mutta luulenpa että kirjojen muutkin tekstit ovat kielen vaihtuessa menettäneet jotakin oleellista. Jos näitä Lennonin tekstejä vielä joskus luen, yritän ainakin päästä käsiksi englanninkielisiin versioihin, sillä tämä suomennettu yhteisnide oli tuskaista luettavaa.
Ymmärrän, että runon kääntäminen on haasteellista, mutta tuossa on kyllä lähes kaikki kadonnut käännöksen myötä.
VastaaPoistaEnkä väitä, että ymmärtäisin peribrittiläistä kielenkäyttöä kovin hyvin, mutta jotenkin ainakin mulle tuon suomennoksen fiiliskin on täysin toinen kuin alkuperäisen.
Olen viime vuosina myös vähän surullisena alkanut epäillä, että kaikki pitäisi kyetä lukemaan oikeasti alkukielellä. Mutta millä ajalla tässä ruvetaan esimerkiksi japania opiskelemaan? Huokaus.
Hyvänen aika. Tuo runovertailu on aika.. huima. Voisin lukea, mutta englanniksi, ehdottomasti. Joskus alkukieli vaan on parempi.
VastaaPoistaNo huh, ei muuta kuin Kirsi Kunnas hommiin niin saadaan Suomeksikin sopiva poljento ja hyvä fiilis.
VastaaPoistaKäsittämättömän kökkö käännös, ei noilla ole kyllä mitään yhteistä keskenään...
Tosin on todettava että olen lukenut In His Own Writea englanniksi eikä sen leikkisä absurdismi kyllä minua lämmittänyt tippaakaan...
VastaaPoistaMutta tuo runokäännösvertailu on kyllä aika pysäyttävä.
Liina, no nimenomaan jo tunnelmakin tuntuu ihan erilaiselta noissa runonpätkissä! :/ Minusta alkuperäinen kuulostaa sympaattiselta ja käännös vain ärsyttävältä...
VastaaPoistaLinnea, Ehdottomasti suosittelen jättämään nämä suomennokset väliin.
Tiina, Kirsi Kunnas onnistuisi ihan varmasti paremmin tämän(kin) kääntämisessä! Tuo käännös kuulostaa siltä, ettei runomuotoa ole liiemmin edes yritetty säilyttää.
hdcanis, No juu, tuskinpa itsekään suoranaisesti rakastuisin noihin pitempiin teksteihin alkukielelläkään, mutta kyllä niiden _täytyy_ olla englanniksi parempia. :)
Auts ;D Suomennos on tosiaan hieman... öh... en edes löydä sopivaa sanaa, epäonnistunut ei tunnu oikealta tai riittävältä!
VastaaPoistaVillasukka, joo, käännös on enemmän kuin epäonnistunut! :)
VastaaPoistaJaahas, mikäli luen joskus Lennonin teoksia, skippaan suomennokset ihan suosiolla :D
VastaaPoistaMinna, Voihan näitä suomennoksia lueskella vertailun vuoksi, mutta todellakin suosittelen alkuperäisteoksia ennemmin.
VastaaPoistaNäyttääpi olevan Anselm Hollon käännös v. 1966,
VastaaPoistasiihen aikaan ei ollut muita älyvapaita käännöksiä,
joten kirjat saattoivat tuntua huvittavilta 1960-
luvulla, vrt Saarikosken Salinger; Sieppari-käännös
joka sekin oli hutiloiden käännetty. Terv. maurice
Mauri, Et arvaakaan, miten hyvältä tuntui kuulla, ettet sinäkään arvosta Sieppari ruispellossa -kirjan käännöstä! Luin sen lukioaikoina äidinkielenkurssilla ja esitelmässä moitin käännöksen tökeryyttä. Opettaja intoutui siitä läksyttämään minua tietämättömyydestä, koska hänen mielestään Saarikoski oli tavoittanut täydellisesti nuorten kielen ja käännös muutenkin oli kuulemma kaikin puolin esimerkillinen.
PoistaKiitos kommentistasi! Mukavaa että näitä vanhojakin tekstejä vielä luetaan. :)