Helmi Kekkonen: Valinta
Avain 2011, 4h 23min
Lukija: Pinja Flink
Virkkaaminen jatkuu (nyt pelkään, että langat loppuvat kesken!) ja taustalla kuuntelin blogimaailmassa paljon esillä olleen Helmi Kekkosen Valinnan. Siinä missä Stephen Fryn ääntä oli nautinto kuunnella, tämä äänikirja tuntui tuskaisen lattealta. Ehkä ongelmana on kieli: äidinkieltään kuunnellessaan ehtii keskittyä epäolennaisuuksiin liikaa. Minulta kesti kauan tottua lukijan tapaan painottaa "vääriä" sanoja ja ensimmäisen levyn aikana kaikkinainen tunnelatauskin jäi hyvin haaleaksi. En minä nyt mitään kuunnelmatasoista dramatisointia odottanutkaan, saati erilaisia ääniä eri kertojille, mutta kerronnan tasapaksuus oli minulle haaste. Tosin hommaan tuli vähän pontta loppua kohti, mistä olen hyvin iloinen.
Valinta tuntuu hyvin suomalaiselta tarinalta. On perhesalaisuutta ja parisuhdekriisiä, puhumattomuutta ja avoimia kysymyksiä. Aavan isä on kuollut äkillisesti ja Aava matkustaa äitinsä Ruutin avuksi tyhjentämään kotitaloa. Parin päivän aikana kumpikin nainen kertoo elämästään ja tekemistään valinnoista lukijalle, välillä puheenvuoron saa vanhempi tytär, Helena. Suuri kysymysmerkki on Ilja, isoveli, joka lähti pois kotoa täysi-ikäistyttyään ja jonka olinpaikasta kenelläkään ei ole tietoa.
En voi väittää rakastuneeni tähän kirjaan. Kuulijalle se suurin mysteeri on melko selvä jo kirjan alkupuolella ja ainakin minä odotin koko ajan jotakin yllättävää käännettä. Mutta sellaista ei tullut, juoni oli juuri niin ennalta-arvattava kuin alusta asti tuntui. Miesnäkökulmakin olisi ollut tervetullut lisä, erityisesti edesmenneen Elias-isän version tapahtuneista olisin halunnut kuulla. Kirjassa käytetty kieli lyhyine lauseineen on kaunista, mutta ehkä minun makuuni liiankin harkittua. Vaikka voihan se olla, että tämä verkkaisuus korostui äänikirjan myötä. Ehkä olisin paperiversiota lukiessa pystynyt rytmittämään lauseet itseäni paremmin miellyttäviksi, vaikea sanoa.
Mikäli jossain vaiheessa luen Kekkosta lisää, aion nimenomaan lukea, en kuunnella.
Minustakin tämä oli harvinaisen ennalta-arvattava alusta saakka. Enkä muutenkaa oikein lämmennyt Kekkosen tyylille.
VastaaPoistaMinustakin Pinja Flink on hyvin lattea lukija, hän ei varmastikaan tee oikeutta kirjalle.
VastaaPoistaJaana, Jäin miettimään sitä, olisiko ennalta-arvattavuus häirinnyt vähemmän, jos kirjassa olisi käsitelty tapahtumia myös Eliaksen ja Iljan näkökulmista. Mutta ehkä ei, jotakin yllättävää tässä olisi saanut tapahtua.
VastaaPoistaLukutoukka, taidan siis jatkossa tarkistaa huolella, kuka äänikirjan lukee. :)
Minä pidin lukijan hillityn rauhallisesta äänestä. Mistä(hän)mahtaa olla kotoisin, kuulostaa keski-suomalaiselle?
VastaaPoistaAnonyymi, Minulla ei ole aavistustakaan lukijan kotiseuduista. Tavallaanhan se rauhallinen ääni sopi tähän kirjaan, mutta minusta tasaisuus oli jo latteaa.
VastaaPoista