John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe
(The Fault in Our Stars, 2012)
WSOY 2014, 340s.
Suom. Helene Bützow
16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta syöpää. Lähinnä äitinsä pakottamana Hazel käy vertaistukiryhmän tapaamisissa, jotka päättyvät menehtyneiden jäsenten nimien luettelemiseen. Hazelin elämä saa uutta sisältöä, kun vertaistukiryhmään tulee ystävänsä pyynnöstä Augustus, entinen luusyöpäpotilas, nykyinen yksijalkainen nuori mies. Hazel ja Augustus rakastuvat, vaikka olosuhteet eivät olekaan heidän puolellaan.
Tähtiin kirjoitettu virhe on nuorten kirja, jossa rakastuminen osittain jää - täysin ymmärrettävästi - elämän rajallisuuden ja lähestyvän kuoleman pohtimisen jalkoihin. Takakannessa kirjaa luonnehditaan muun muassa filosofisen älykkääksi, mikä kuvaakin sisältöä hyvin. Filosofointia riittää, mutta minut se jätti lähinnä tylsistyneeksi, sillä vaikka kirjan asetelma on jo lähtökohdiltaan riipaisevan epäreilu, eivät nuo syvälliset vatvomiset tarjonneet mitään uutta. Vaikka syöpä ja liian nopeasti lähestyvä kuolema eivät ole hilpeä aihe, kirjasta löytyy huumoriakin. Parhaimmillaan musta huumori on dialogeissa.
Pelkään, että olen menettämässä taitoni lukea nuorten kirjallisuutta, sillä en tavoittanut Hazelin ja Augustuksen tunteita juuri lainkaan. Sama kyvyttömyys vaivasi jo silloin, kun luin kirjan Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea. Tarvitsenko tosiaan enemmän sanallista tunteiden kuvailua ymmärtääkseni henkilöhahmojen väliset suhteet?
Tähtiin kirjoitettu virhe on sulavaa ja nopeaa luettavaa, mutta ei ollut sisällöltään niin antoisa kuin odotin.
Tuli hyvään saumaan tämä postauksesi, sillä olen juuri aloittelemassa tätä kirjaa ja odotukset ovat olleet varsin korkealla. Ehkä vähän liiankin korkealla, joten ihan hyvä että odotukseni kirjalta ovat nyt vähän maltillisemmat.
VastaaPoistaPihi nainen, toivon että tykkäät tästä enemmän kuin minä. En minäkään tätä huonoksi väitä, mutta minä en päässyt kiinni tunteisiin ja se oli tässä tarinassa iso miinus.
PoistaTämä uudempi kirjan kansikuva on nyt vähän parempi kuin ensimmäisen painoksen, joka oli suorastaan luotaantyötävä mielestäni. Ilmeisesti kansikuva on siitä elokuvasta. Elokuva ei kiinnosta, mutta kirja oli minusta hyvin aidontuntuinen ja realistinen kuvaus syöpää sairastavista nuorista.
VastaaPoistaSara, noloa myöntää, mutta en kiinnittänyt tähän ensimmäisen painoksen ilmestyessä liiemmin huomiota juuri ruman kannen takia. Syövästä ja sairastamisesta sai kyllä realistisen käsityksen, mutta vaikka normaalisti tunteilen helposti ja isosti, tämän kirjan kanssa ei itkua tullut millään.
PoistaAnna Maria, Minä en halua etääntyä teiniromansseista! :) Mutta pelkään tosiaan, ettei sitä voi valita. Kyllähän tämän luki, sulavaa tekstiä jne. mutta ihan liian etäinen mulle.
VastaaPoistaMinustakin tämä oli ihan ok - mutta koin itseni kyllä vanhaksi tätä lukiessani. En enää syttynyt teiniromanssille ja -draamalle :(
VastaaPoistaKatri, Aivan samat tunteet! Mutta kuten Anna Mariallekin totesin, minä _haluaisin_ vielä pystyä eläytymään noihin teiniromansseihinkin, sillä ne ovat niin suloisen ehdottomia ja kokonaisvaltaisia. :)
Poista