 |
| David Walliams: Gangsterimummi (Gangsta Granny, 2011) Tammi 2016, 271s. Suom. Jaana Kapari-Jatta Kuvitus: Tony Ross |
David Walliamsin tuorein suomennettu kirja, Gangsterimummi, takasi viihdyttävät iltasatuhetket liki kahdeksi viikoksi. Viime vuonna luettuun Poikaan ja mekkoon ihastuin niin valtavasti, että pelkäsin pettyväni kaikkiin tuleviin Walliamsin teoksiin. Mutta höpsis, turhaan murehdin!
Mummi on 11-vuotiaan Benin mielestä maailman tylsin mummi. Pakollinen viikoittainen vierailu mummin luo on aina samanlainen: kaaliruokaa, scrabblea, kaaliruokaa ja scrabblea. Isä ja äiti vouhottavat paritanssista ja toivovat ainoan poikansakin ryhtyvän tulevaisuudessa tanssijaksi. Ben itse haaveilee putkimiehenurasta - ja siitä, ettei olisi pakko mennä mummin luo, ainakaan joka viikko, varsinkaan yökylään. Mutta sitten erään kerran salaa keksipurkkia kauhoessaan Ben ei löydäkään keksejä vaan purkin täydeltä mitä upeimpia koruja. Ben alkaa vakoilla mummiaan ja lopulta mummin on tunnustettava olevansa itse asiassa yksi maailman parhaista jalokivivarkaista. Benin ja mummin suhteessa tapahtuu täyskäännös ja yhteinen ryöstökeikka tekee elämästä ennenkuulumattoman jännittävää.
Tälläkin kertaa Walliams käsittelee isoja aiheita suorasukaisen huolettomasti. Benin vastahakoisuus mummilavierailuita kohtaan on niin peittelemätöntä kuin se tuon ikäisillä voi olla. Toisaalta asia jää vanhemmilta pääosin noteeraamatta, koska heillä on niin kiire viihdyttää itseään, eikä Benin vastalauseille siksi liiemmin lotkauteta korviaan. Mummi näyttäytyy tylsänä, haisevana vanhuksena lukijallekin, aina siihen asti, että gangsteriosuus alkaa.
Walliamsilla näyttää (näiden kolmen suomennetun teoksen perusteella, toim.huom.) olevan tapana kirjoittaa letkeän humoristinen tarina, joka kuitenkin lopussa kääntyy vakavammaksi. Tai no oikeastaan ei ihan niinkään. Aiheet ehkä muuttuvat, mutta huumori ei unohdu. Tavallaan tällainen voisi tuntua ärsyttävältä tai teennäiseltä, mutta minusta Walliamsilla pysyy homma hyvin hallussa.
Gangsterimummi nauratti, vakavoitti ja nauratti uudestaan.
Voi että, Poika ja mekko! Minäkin vähän mietin, että mihinköhän Walliamsin seuraava suomennos yltää, mutta tämä oli kyllä myös mahtava. Tärkeä aihe, ja aionkin tyrkyttää kirjaa myös jokaiselle tuntemalleni isovanhemmalle. <3
VastaaPoistaKrista, tämän jälkeen uskaltaa kyllä jo luottaa siihen, että loputkin Walliamsit on laatutavaraa :)
PoistaMinä rakastan näitä Walliamseja! Aivan mahtavia! Tiesitkö, että niistä on tehty myös telkkariohjelmat, ainakin muutamasta/ ja Gangsta Granny on yksi niistä? Walliams on niissäkin jossakin roolissa ja ovat kyllä huippuja nekin!
VastaaPoistaSannabanana, En tiennyt!! Pitää huomenna yrittää selvittää, saisko niitä ohjelmia jostakin nähtäväksi. Lapsilla on sopivasti hiihtoloma niin saisivat jotain hyvää katottavaa :)))
PoistaKatselin tätä kirjastossa tällä viikolla, mutta jätin vielä lainaamatta. Täytyy kyllä tutustua tähän ja kirjailijan muuhun tuotantoon, vaikutti sen verran hauskalta. :)
VastaaPoistaJonna, Lämpimästi suosittelen näitä. Joskus lastenkirjoissa tai -elokuvissa on aikuisille tarkoitettuja vitsejä, mutta ne tuntuu helposti vähän väkisin väännetyiltä. Walliams tuntuu luottavan lasten huumorintajuun niin paljon, että siinä viihtyy aikuinenkin :)
PoistaKaksi lukua jäljellä ja sama lukutahti meilläkin :)!
VastaaPoistableue, Jee! Tulen sitten kurkkimaan, mitä teillä tykättiin :)
Poista