Se

Stephen King: Se
(It, 1986)
Tammi 2015, 1136s.
Suom. Ilkka ja Päivi Rekiaro

Stephen Kingin teoksista melkoinen määrä on luokiteltavissa kauhukirjallisuuden klassikoiksi. Se on kiistatta yksi niistä. Viimeinkin yksissä kansissa julkaistu kirja on karmea järkäle. Sivumäärä ei tosin pelota, toisin kuin tuo inhottava pellen naama kirjan kannessa ja selkämyksessä. Minun pitikin päällystää tämä ruokakaupan mainoksella, että pystyin lukemaan Sitä myös lasten hereillä ollessa. (Mainos ei kylläkään kestänyt käytössä vaan se oli korvattava strategisesti sijoitelluilla post-it -lapuilla.)

Tarina kulkee kahdessa aikatasossa, vuosissa 1958 ja 1984. Kirjan nykyajassa kuusi aikuista saa puhelun vanhalta lapsuudenystävältään, jonka olemassaoloa yksikään ei enää edes muistanut. On tullut aika lunastaa vuosia sitten annettu lupaus ja palata Derryyn, jossa tapahtuu outoja asioita. Vuonna 1958 nuo samat aikuiset ovat lapsia, jotka joutuvat kohtaamaan pahuuden kasvoista kasvoihin. Lapsia ja nuoria katoaa ja kuolee, mutta aikuiset eivät tunnu reagoivan siten kuin vastaavissa tilanteissa heidän odottaisi toimivan. Menneet tapahtumat selviävät lukijalle samaan tahtiin kuin aikuistuneet lapset niitä muistavat.

Kirjan rakenne on hieno, mutta aluksi vähän raskas. Vaikka olen lukenut Sen aiemminkin (ja nähnyt elokuvan monesti), minulla kesti aika pitkään päästä kunnolla sisään tarinaan. Kingin kerronta on hyvää, mutta minulle Se on yksi vähiten mieluisista kirjoista. Derryä piinaava Se on totta kai ahdistava kammotus ja jotenkin koko tarina on inhottavan niljakas, paikoin jopa vastenmielinen.

Kirja on joka tapauksessa luettavuudeltaan erittäin hyvä. Ainoastaan satunnaiset kirjoitusvirheet vähän häiritsevät. Oletan, että virheet ovat digitointiohjelman aiheuttamia, sillä mikä muu selittäisi ri:n muuttumisen n:ksi tai pikku ällän isoksi iiksi.