Eino ja suuri possukysymys

Antti Nylén: Eino ja suuri possukysymys
Otava 2018, 95s.
Kuvitus: Ilja Karsikas

Halusin lukea lapsille iltasatuna Antti Nylénin lastenkirjan Eino ja suuri possukysymys, sillä arvelin sen kirvoittavan mielenkiintoisia keskusteluja. Tiesin, että tämä kirja on eräänlainen vegaaniuden... ylistys? puheenvuoro? tietoisku? ja halusin nähdä, miten sellainen lastenkirjassa toimii.

Eino täyttää seitsemän vuotta ja saa enoltaan lahjaksi possun. Pulla ei ole mikään tavallinen possu, vaan jonkin sortin lelu, joka kasvaa ja jonka voi lopulta syödä. Mutta aikansa Pullan puheita sikaloiden olosuhteista ja parhaan kaverin vegaani-isosiskon tietoiskuja kuunneltuaan Eino ei enää halua syödä mitään lihaa.

Ehkä tässä välissä on aiheellista kertoa meidän perheen ruokatottumuksista. Meillä syödään sekä lihaa että kasviksia, mutta varsinaisia kasvisruokapäiviä on todella harvoin. Suurin syy tähän on se, että inhoan ruoanlaittoa, enkä ole saanut aikaiseksi opetella uusia ruokia. Lisäksi lapset ovat aika nirsoja ja teen mieluummin ruokaa joka kelpaa, kuin ruokaa, joka menee lopulta roskiin. Yritin silti lukea tätä kirjaa avoimin mielin, ilman että rakentaisin mitään lihaisaa suojakilpeä mihinkään väliin.

Siltikään en kirjasta vakuuttunut. Vegaaniuden puolesta puhuminen meni monessa kohtaa melkein saarnahenkiseksi ja lihaa syövistä puhutaan hyvin alentuvasti. Yhdessä vaiheessa Einon ystävän sisko toteaa näin:

"-- Kuitenkin monet lapset ovat eläinrakkaita. Varmaan sen takia heille ei kerrota, mitä liha on. Aikuiset pelkäävät joutuvansa hankaluuksiin, jos lapset äkkiä saavatkin tietää mitä kauheuksia maailmassa tapahtuu..."

Miten niin lapsille ei kerrota, mitä vaikkapa se jauheliha on? Meidän perhe ei varmasti ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus, eivätkä meidän lapset ainoita, jotka tietävät syövänsä possua, kanaa, kalaa ja joskus nautaa tai riistaeläimiä. Lisäksi ärsyynnyin siitä olettamasta, että lihansyöjä ei voisi olla eläinrakas.

Kirjan idea sinänsä on oivallinen. On hyvä herätellä ihmisiä, myös lapsia, miettimään ruokatottumuksiaan ja kenties muokkaamaan niitä edes kasvispainotteisempaan suuntaan jos ei vegaaniksi heti ryhtyisikään.