Lasilapset

Kristina Ohlsson: Lasilapset
(Glasbarnen, 2013)
WSOY 2018, 3h 55min.
Lukija: Anni Kajos
Suom. Pekka Marjamäki

Kristina Ohlssonin alakouluikäisille suunnattu Lasilapset on vetävää ja jännittävää luettavaa. Billien isä on kuollut ja äiti haluaa aloittaa uuden elämän toisella paikkakunnalla. Jo asuntoesittelyssä Billie inhoaa uutta kotiaan, mutta äidin päätä ei saa käännettyä. Valmiiksi kalustetussa talossa tuntuu tapahtuvan todella outoja juttuja. Yksi kattolamppu heilahtelee aivan itsekseen, vierashuoneen pöytään ilmestyy pienen lapsen kädenjälki ja yöllä joku koputtaa Billien toisessa kerroksessa sijaitsevan makuuhuoneen ikkunaan. Ystäviensä Aladdinin ja Simonan kanssa Billie yrittää selvittää talon historiaa ja kammottavia tapauksia sieltä paljastuukin.

Kuuntelin Lasilapset äänikirjana, enkä malttanut pitää montaa taukoa. Juoni on todella koukuttava ja aavemaiset tapahtumat niin hyvin kuvattuja, että kaltaiseni jänishousu pelkäsi ihan oikeasti. Jonkin aikaa epäilin suuresti, että yksikään alakoululainen uskaltaisi tätä ikipäivänä lukea, mutta jälkikäteen tulin siihen tulokseen, että tämä olisi varmasti tosi monen mieleen.

Ohlsson kirjoittaa juonivetoisesti ja rytmittää tekstin oivallisesti. Suomennoskin on erittäin onnistunut. Lasilapset aloittaa trilogian ja ainakin tämän ensimmäisen osan perusteella väittäisin, että kyllä tämä pesee vaikkapa Viisikot mennen tullen.

---

Osallistun tällä blogitekstillä Kirsin kirjanurkan #nuortenkirjatorstai-projektiin