Johan Egerkrans: Pohjoismaiset taruolennot
(Nordiska Väsen, 2013)
Minerva 2014, 122s.
Suom. Eero Ojanen
Sellaiset vanhan kansan tarinat, joissa kerrotaan ihmisten ja tonttujen, peikkojen, maahisten, jättien tai keijujen kohtaamisista ovat minusta kiehtovia. Mitä enemmän totena noita tarinoita kerrotaan, sitä enemmän innostun.
Pohjoismaiset taruolennot esittelee upein kuvin ja selkein tekstein perinteisiä pohjolan taruolentoja. Koska kirjan tekijä on ruotsalainen, sisältökin on luonnollisesti hiukan suomalaisesta kansanperinteestä poikkeava. Kuten suomentaja Eero Ojanenkin toteaa, osa hahmoista tunnetaan Suomessa samalla nimellä, mutta oliot eivät silti ole samanlaisia. Jotkut hahmot taas ovat suomalaiselle lukijalle uusia tuttavuuksia, kuten Gloson-villisika ja purohevonen, eikä näille näin ollen ole entuudestaan ollut suomenkielisiä nimiäkään.
Egerkransin kirja on upea. Tekstiä ei ole kovin paljoa, mutta asiasisältöä kyllä oikein sopivasti. Parasta on silti kirjan runsas kuvitus, joka muistuttaa jonkin verran Tony DiTerlizzin tyyliä. Osa kuvista on mustavalkoisia lyijykynätöitä, osa taas värillisiä koko sivun kokoisia kuvia. Pidän siitä, millaisina Egerkrans taruolentoja kuvaa. Keijukaiset eivät ole aina niitä suloisuutta hehkuvia, eteerisiä kaunottaria, vaan viekkaitakin olioita. Ehkä siivetkin tosiaan muistuttavat enemmän lepakon kuin perhosen siipiä.
Metsänhaltija on kaunis, sarvistaan ja sorkistaan huolimatta.
Tietokirjamaisella otteella koottu kirja on huolellisesti viimeistelty (muutamia kirjoitusvirheitä lukuunottamatta) ja tekee varmasti vaikutuksen vaativampaankin lukijaan. Aivan perheen pienimmille en tätä suosittele, sillä osa kuvista olla liian pelottavia.
Kiehtova aihe ja vähintään yhtä ihastuttava toteutus.
Tämä pisti silmiini Minervan katalogissa, näytti erittäin houkuttelevalta. Kiva kuulla, että kirja on hyvä. Mietinkin kuinka paljon kirjoittajan ruotsalaisuus vaikuttaa teksteihin, tai siis että tunnistaako tästä suomalaisia taruolentoja. Tämän voisi lainata kirjastosta ja lukea :)
VastaaPoistaVillasukka, Suosittelen! Nyt en muista, minkä verran olet lukenut John Ajvide Lindqvistiä, mutta yhdessä niistä kerrottiin omituisesta mustasta ötökästä, jota päähenkilö säilytti tulitikkurasiassa ja jonka päälle hän sylki päivittäin. En kerta kaikkiaan ymmärtänyt, mistä tämmöinen matonen oli keksitty, mutta tämä Egerkransin kirja valaisi tässä asiassa! :)
PoistaTämän haluaisin lukea jo pelkästään kuvituksen perusteella.
VastaaPoistaAnnika, Ehdottomasti kannattaa! Tekstikin on toki mielenkiintoista, mutta enemmän aikaa menee näiden kuvien ihasteluun. :)
Poista