Carol Shields: Jane Austen
(Jane Austen, 2001)
Ajatus Kirjat 2006, 202s.
Suom. Maria Lyytinen
Jälleen elämäkertahaasteen minihaasteeseen luettu elämäkerta, tällä kertaa keskiössä historiallinen, ennen vuotta 1900 elänyt henkilö. Oli yllättävän vaikeaa valita henkilö, joka on elänyt haastetta silmällä pitäen tarpeeksi kauan sitten ja joka myös kiinnostaisi kokonaisen kirjan verran. Sitten kun sain päähäni Jane Austenin, en oikeastaan jaksanut muita vaihtoehtoja pohtiakaan.
Carol Shields oli itsekin kirjailija, joten ei ole ihme että kirjan teksti on miellyttävää luettavaa. Shields ei myöskään yritä etäännyttää itseään täysin Austenista, vaan tekee melko rohkeitakin tulkintoja Austenin mahdollisista tunteista omien teostensa kirjoittamiseen, julkaisuun ja vastaanottoon liittyen.
Tämän elämäkerran lähdeaineistona on käytetty aikaisempien elämäkertojen lisäksi Deirdre Le Fayen toimittamaa Jane Austenin kirjeenvaihtoa (Jane Austen's Letters). Jane Austen ei pitänyt päiväkirjaa (tai ainakaan sellaista ei säästynyt), mutta hän oli ahkera kirjeiden kirjoittaja. Ikävä kyllä Austenin kuoleman jälkeen hänen sisarensa Cassandra tuhosi runsaasti sellaisia kirjeitä, joista olisi voinut saada epäedullisen kuvan edemenneestä kirjailijattaresta. Säilyneiden kirjeiden perusteella Austen on ollut ironinen ja jopa pisteliäs tehdessään huomautuksia muista ihmisistä.
Shields onnistuu kuvaamaan Austenin elinaikaisia tapoja ja tottumuksia tarpeeksi, jotta lukija osaa sijoittaa Austenin oikeaan aikakauteen. Mitään päälleliimattua nippelitietoa ei tästä tiiviistä teoksesta kuitenkaan löydy. Minä olin siinä luulossa, että Austen kasvoi hyvin vaatimattomissa oloissa, köyhässä pappilassa. Hänen isänsä kyllä oli pappismies ja perheenjäsenet osallistuivat joihinkin kotitöihin, mutta isän pitämä poikakoulu takasi suhteellisen vakaat tulot ja perheellä oli myös hiukan palvelusväkeä. Poikakoulun loputtua Jane muutti vanhempiensa ja sisarensa kanssa Bathiin ja myöhemmin, isänsä kuoltua, ensin Southamptoniin ja sitten Chawtonin kylään, Hampshireen. Austen ei ollut mikään vannoutunut vanhapiika, vaan nuorena hän viihtyi hyvin tanssiaisissa ja flirttaili siinä missä muutkin. Avioliitto jäi kuitenkin haaveeksi ja Austen menehtyi vain 41-vuotiaana, luultavasti rintasyöpään.
Kirjailijoiden haasteet lienevät pysyneet pääpiirteiltään samanlaisina tähän päivään asti: kustannussopimusta on vaikea saada, eivätkä kirjailijan tulot päätä huimaa.
Tätä kirjaa on helppo suositella Austenista kiinnostuneille. En tiedä, kuinka paljon tässä on uutta tietoa aiempiin elämäkertoihin verrattuna, mutta ainakin tämä on luettavuudeltaan ensiluokkainen.
