 |
| Amy Tan: Ihmeiden laakso (The Valley of Amazement, 2013) WSOY 2014, 530s. Suom. Hanna Tarkka |
Amy Tanin Ihmeiden laakso on jyhkeä tarina 1900-luvun alun Shanghain kurtisaanimaailmasta. Violet, amerikasta Kiinaan muuttaneen Lulun tytär, on kasvanut isättömänä äitinsä omistamassa kurtisaanitalossa. Hän tietää olevansa paremmassa asemassa kuin ikäisensä kiinalaistytöt ja yksi hänen nuoren elämänsä kauheimpia pelkoja on se, että hänen isänsä olisikin kiinalainen. Poliittisen tilanteen ja asenteiden muuttuessa epävakaiksi, päättää Lulu lähteä Violetin kanssa Amerikkaan, turvaan kaaosta. Asiat eivät kuitenkaan suju lainkaan suunnitelmien mukaan, sillä Violet ei koskaan saavu laivaan. Hänen kohtalonaan on päätyä neitokurtisaaniksi vastoin kaikkien suunnitelmia ja odotuksia.
Luin Ihmeiden laaksoa lähes pakonomaisesti, välillä epätoivoisen surullisena. Violet joutuu kohtaamaan karmean käänteen toisensa jälkeen, joten itkuksihan se lukeminen meni useaan otteeseen. Kirjan alkupuolella kuvaukset kurtisaanitalojen tavoista ja perinteistä olivat vähän turhankin pikkutarkkoja. Paikoin tuntui kuin lukisin romaanin sijasta Perusta oma kurtisaanitalo -opasta. Sekä Lulu että Violet ovat jotenkin ärsyttävän helposti höynäytettävissä ja tärkeissä ihmissuhteissa tuskallisen jääräpäisiä. Lähes kaikki henkilöhahmot herättivät hyvin ristiriitaisia tunteita.
Vasta kirjan luettua tulin vilkaisseeksi kansipaperin sivuliepeitä. Sieltä selvisi, että Tan oli taustatyötä tehdessään huomannut kurtisaanien valokuvissa merkittäviä yhtäläisyyksiä oman isoäitinsä nuoruuskuviin. Hiljaisena ja perinteitä kunnioittavana tunnetun isoäidin menneisyys ei ollutkaan niin tavanomainen, kuin oli annettu ymmärtää. Vaikka Violetin tarina ei olekaan Tanin isoäidin tarina, tuo tieto hänen taustoistaan kirjan kertomukseen uudenlaisen - ja jälleen ahdistavamman - näkökulman.
Minulle Ihmeiden laakso oli ahdistavuudestaan huolimatta nautinnollinen lukuromaani. Tällaista ahmimisreaktiota ei läheskään jokainen kirja onnistu herättämään.
PS: Kuluneen viikon suurimman yllätyksen tarjosi Cisionin Kirjallisuusblogien top 10 -lista: tämä oma blogini löytyi sijalta viisi! Jee!
