Anu Lahtinen: Pohjolan prinsessat Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin 199s. (Atena)
K-blogin Jenni kirjoitti vähän aikaa sitten tästä kauniista prinsessakirjasta. Kiinnostuin kovasti kuulemaan (tai lukemaan) oikeiden prinsessojen elämästä selkeällä suomenkielellä. Onneksi on kirjasto, eli reissu sinne ja takaisin ja saatoin opiskella hiukan prinsessa-asiaa.
Tarinat ja ihmiskohtalot ovat mielenkiintoisia ja helppolukuisia. Ikävä kyllä edes prinsessat eivät ole olleet historiallisesti niin kiinnostavia naisia, että heidän elämästään olisi säilynyt kovinkaan paljon varmaa tietoa. Siksipä kertomukset ovat hyvin lyhyitä ja pintapuolisia. Minä olisin halunnut kuulla seikkaperäisemmin arjestakin, uppoutua pidemmiksi ajoiksi kuhunkin henkilöön, mutta ymmärtäähän sen, ettei tietokirjaan voi alkaa säveltää eloisia kuvauksia milloin mistäkin.
Nyt lähden ihan sivuraiteille, mutta yksi asia tässä kirjassa harmitti. Nimittäin se, että valmiiseen kirjaan on jäänyt niin paljon virheitä. (Tämä tuntuu olevan koko ajan yleistyvä ilmiö.) Luulisi, että käsikirjoitus käydään niin moneen kertaan ja niin monen ihmisen toimesta läpi, ettei sinne jäisi selkeitä kömmähdyksiä. Oikein harmittaa kirjoittajan puolesta, kun kuvatekstissä kerrotaan "Dynnan kivessä kuvataan muun muassa Neitsyt Mariaa, josta oli tärkeä hahmo" ja hiukan myöhemmin ylätunnisteessa ei luekaan kappaleen nimeä, vaan "otsikko". Eiväthän nämä virheet ylitsepääsemättömiä ole, mutta mielestäni kuitenkin tympeitä.
