Blaine Harden: Leiri 14
(Escape from Camp 14, 2012)
Gummerus 2012, 192s.
Suom. Ruth Jakobson
Leiri 14 on tiettävästi ainoan Pohjois-Korean vankileirillä syntyneen ja sieltä (onnistuneesti) paenneen miehen tarina. Shin Dong-hyuk kasvoi pitäen leirin epäinhimillisiä olosuhteita ja raakuuksia täysin normaaleina ja oikeutettuina. Perhesuhteet olivat merkityksettömiä, kun päällimmäisenä mielessä oli jatkuva nälkä. Shin oli opetettu ilmiantamaan leirin sääntöjä rikkovat vangit, saattoihan siitä joskus jopa hiukan hyötyä itse ylimääräisen ruoka-annoksen muodossa.
23-vuotiaana Shin tutustuu leirillä mieheen, jolta hän kuulee uskomattomia kertomuksia elämästä leirien ulkopuolella. Shin voisi kuunnella loputtomasti kertomuksia erilaisista ruoista, erityisesti lihasta. Yhdessä he suunnittelevat pakoa, mutta vain Shin onnistuu yrityksessä. Pitkän ja vaivalloisen pakomatkan jälkeen Shin päätyy Kiinaan ja sieltä Etelä-Koreaan sekä Yhdysvaltoihin. Sopeutuminen vapauteen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa ja Shin toteaa itsekin näin:
"Olen kohoamassa eläimen tasolta, mutta edistys on todella hidasta. Joskus yritän itkeä ja nauraa kuin muut kokeillakseni, tuntuuko se joltain."
Halusin lukea tämän kirjan siksi, että minua kiinnosti valtavasti kuulla, kuinka leirillä kasvanut nuori mies sopeutuu vapauteen. Ikävä kyllä tämä osuus jäi kovin pinnalliseksi. Shin ei mielellään puhu kokemuksistaan, ei hyvistä eikä huonoista. Ihmettelenkin, miksi kirja on kirjoitettu näin pian Shinin vapautumisen jälkeen? Eikö olisi ollut parempi antaa hänelle aikaa toipua ja rakentaa minuutensa uudelleen, edes ehjemmäksi, jotta hänellä olisi paremmin voimia ja sanoja kertoa tarinansa?
Kirjan rakenne on hyppivä. Shinin tarinan lomassa kerrotaan luonnollisesti myös yleisemmin Pohjois-Korean tilanteesta, politiikasta ja muutamien muiden Pohjois-Koreasta paenneiden tarinoita. Selkeämpi jäsentely olisi mielestäni ollut paikallaan. Lisäksi on ihan pakko moittia suomennosta. Koska alkuteoskin on ilmestynyt tänä vuonna, voi huonoa käännöstä syyttää myös kiireestä, mutta silti... Onhan tätäkin kirjaa varmasti oikoluettu useampaan kertaan, joten ihmettelen tämän kaltaisia lauseita:
"Siihen päättyi kuukauden kestänyt pelottava ja jäätävä kuukausi pakosalla."
Shinin tarina ansaitsee ehdottomasti tulla kerrotuksi, mutta se olisi ansainnut myös tulla kerrotuksi laadukkaammalla tavalla. Toki vika voi olla lukijassakin, sillä esimerkiksi Tuulia Lukutuulia-blogista on kokenut kirjan ihan eri tavalla.
