Kooste 5/2018

Vuorossa on jälleen liuta lyhytarvioita.

Johanna Jasmine: Kummitus
Zum Teufel 2018, 96s.

Johanna Jasminen sarjakuva-albumi Kummitus sisältää sarjakuvastrippejä, joista osa nivoutuu pidemmiksi tarinoiksi. Yksittäisinä strippeinä en tästä vakuuttunut, mutta pidemmät tarinat toimivat hyvin.

Yksi kummitus notkuu Tuonelassa ja ystävystyy rakastuneen Tuonen kanssa. Louhi kärvistelee viimeisillään raskaana - hän odottaa kolmen suden poikuetta - ja muukin Tuonelan väki on erikoisen sympaattista porukkaa.

Overwatch Anthology vol. 1
Dark Horse Books 2017, 144s.

Ostin Overwatch-hahmojen taustatarinoista koostuvan sarjakuva-antologian, joka oli ihan kiva mutta myös pieni pettymys.

Tarinat ovat nimittäin hyvin lyhyitä, eikä niissä lopulta kerrota juuri mitään niistä aivan kaukaisista asioista. Yhtään Overwatch Youtube-videota en ole katsonut, mutta kuulemani mukaan niistä on saanut paljon enemmän irti hahmojen (ja koko Overwatchin) alkutaipaleesta.

Tässä antologiassa on kuuden käsikirjoittajan tarinoita ja taiteesta vastaa seitsemän henkilöä, joten aivan samalla muotilla tarinat eivät sentään ole syntyneet. Mitä kirjan taiteeseen tulee, se on omaan makuuni liian supersankarimaista. Pidän myös huomattavasti enemmän sellaisista sarjakuvista, joissa näkyy käsin tekeminen. Toki tietokoneellakin saadaan aikaan huikeita juttuja, mutta enemmän pidän toisenlaisesta lopputuloksesta.

Ellen DeGeneres. The Funny Thing Is...
Simon & Schuster Audio 2003, 3h 11min
Lukija: Ellen DeGeneres

Yhtenä ihanan helteisenä päivänä virkkasin ampiaispesiä oikeita ötököitä hämäämään ja kuuntelin Ellen DeGeneresin pikku pakinoita. Tai mitä ikinä nämä pienet jutut sitten ovatkaan.

Viihdyin oikein hyyvin, vaikka näköjään sisällöstä ei jäänytkään mieleen oikein mitään. Jotain puhetta oli vankilasta ja yhdessä vaiheessa pohdittiin noloja tilanteita... Muuta en muista.

(toim.) Reetta Laitinen: Sisaret 1918
Arktinen Banaani 2018, 110s.

Reetta Laitinen on kerännyt arkistoista kymmenen erilaista naisen kertomaa tarinaa Suomen sisällissodasta. Kymmenen sarjakuvataiteilijaa on kukin tehnyt yhdestä tarinasta sarjakuvan, jotka on koottu hienoksi kokoelmaksi.

Kokoelma on hieno ja tarinat keskenään sopivasti erilaisia, mutta hieman epätasainen. Totta kai jokaisella tekijällä on oma piirrostyylinsä ja selvästi jokainen on saanut toteuttaa tarinan haluamallaan tavalla, mutta jotain yhtenäisyyttä olisin toivonut. Tai sitten tarinat olivat vain niin lyhyitä, että yhteen menoon luettuna kokonaisuus tuntui hajanaiselta?

Joka tapauksessa kirja antaa hyvän kuvan siitä, kuinka sekavaa ja epävakaata sisällissodan aika on ollut ja kuinka kauas sen vaikutukset heijastuvat.

Betty White: Here We Go Again
Simon & Schuster Audio 2010, 2h 56min
Lukija: Betty White

Betty White kertoo Here We Go Again -kirjassaan varsin tiiviissä muodossa siitä, kuinka hän päätyi tv-uralle ja mitä kaikkea on uransa aikana ehtinyt tehdä. (Melkein sattumalta ja todella paljon, jos nyt haluatte tietää.)

Kiva ja mielenkiintoinenkin kuunneltava, mutta paljon perusteellisempi läpileikkaus uraan olisi ollut varmasti antoisampi kokemus.

Seriously… I'm Kidding

Ellen DeGeneres: Seriously… I'm Kidding

Grand Central Publishing 2012, 241s.

Joistakin kirjoista tietää tulevansa hyvälle mielelle ja Ellen DeGeneresin Seriously… I'm Kidding on yksi näistä. Tämä on ollut minulla lainassa jo hyvän aikaa, mutta olen säästellyt lukemisen aloittamista sopivaan hetkeen. Nyt, kesken Mike Tysonin Tyly totuus -elämäkerran, kaipasin kipeästi jotakin kepeää, sujuvaa ja hyväntuulista.

Jo kirjan takakansi piristäisi kenen tahansa tylsää päivää. Sen sijaan, että DeGeneres kertoisi siinä kirjansa sisällöstä, hän käyttää tilan lukijan kehumiseen: "That is a beautiful blouse you're wearing. It goes nicely with this book." 

Kansien välistä löytyy lyhyitä ja vielä lyhyempiä tekstejä, joiden aiheet vaihtelevat päiväkirjamerkinnöistä hyviin tapoihin (myöhästyminen ei ole kohteliasta Elleninkään mielestä), naisten tekemistä keksinnöistä pohdintaan siitä, millaista keskustelu olisi selvänäkijän kanssa (ennalta-arvattavaa, ainakin sen selvänäkijän näkökulmasta). Mukaan mahtuu myös muutama lyhyt novelli (A Short Short Story), yksi haiku, värityskuvia sekä muutamia mielenkiintoisia listoja.

Kirjan huumori on lämminhenkistä ja napakkaa, teksti luontevaa ja miellyttävää luettavaa. Olisin varmasit tykännyt tästä milloin tahansa, mutta nyt Seriously… I'm Kidding tuntui erityisen mieluisalta luettavalta, kun samaan aikaan takkusin täysin toisenlaisen kirjan parissa.

My Point... And I Do Have One

Ellen DeGeneres: My Point... And I Do Have One

Bantam Books 1996, 211s.

Joskus kirjan ostamiseen riittää se, että kirjailija on hauska. Tilasin tämän Ellen DeGeneresin ensimmäisen kirjan yhdellä sulavalla klikkauksella, vaivautumatta lainkaan ottamaan selvää siitä, millaisesta kirjasta on kyse. My Point... And I Do Have One on kokoelma humoristisia juttuja, joista osaa voisi luonnehtia pakinoiksi. Aiheita riittää lapsuudesta hissikäyttäytymiseen, metsästämisestä ennustajalla käyntiin.

Heti ensimmäisillä sivuilla tein seuraavan, varsin miellyttävän havainnon: Ellen DeGeneres on minulle naisversio Stephen Frysta! Tai ihan vain Stephen Frysta seuraava, jos pitäisi laittaa järjestykseen kuuluisuuksia sen mukaan, kenen puhetta mieluiten kuuntelisi. Lukiessani kuulin koko ajan DeGeneresin äänen ja näin (tai ainakin kuvittelin näkeväni) hänen ilmeensä ja eleensä. Ilmeisesti tämä oli vain hyvä juttu, sillä Goodreadsin arvosteluissa mainitaan aika usein, ettei se mikä toimii stand uppina toimi tekstinä. Mutta minusta toimi. Ehkä se vain vaatii vähän ylimääräistä kuvittelemista. Ja kyllä tämän lukeminen muistuttikin paljon enemmän stand up-keikan katsomista kuin lukemista.

Tämän kirjan kanssa oli hauskaa ja olenkin jo vilkuillut DeGeneresin muita kirjoja nettikaupassa. Ehkäpä klikkaan nekin ostoskoriin jossain vaiheessa.

Lopuksi pieni pätkä luvusta ellen's wild kingdom or... you can put high heels on a poodle, but that won't make it a hooker:

Anyway, so I'm enjoying my Mueslix (that may be an exaggeration - let's just say I was eating my Mueslix), when suddenly I hear some kind of noise. Since I'm alone in the middle of the woods, I'm a little bit scared. But I gather my courage, look up, and... Awww, how cute! Only ten feet away from where I'm sitting there's a family of deer drinking from a little, babbling brook thing (I'm not sure of the technical outdoorsy term). Just the mother, father, and two little baby deer lit by the reddish glow of the setting sun. It was so beautiful, so perfect, so wonderful, and I thought, "Oh, I wish I had a gun."