Erin Morgenstern: Yösirkus
(The Night Circus, 2011)
Basam Books 2012, 400s.
Suom. Hanna Toivonen
En enää muista, kuinka kiinnostuin Yösirkuksesta ensimmäisen kerran, mutta kauan olen sen lukemisesta haaveillut. Kertomus ilmoittamatta ilmaantuvasta, ainoastaan yöaikaan auki olevasta sirkuksesta ja eräästä pelistä, jonka säännöistä edes sen pelaajilla ei ole tarkkaa tietoa on kutkuttava ja hienosti kerrottu.
Yösirkuksen lukemisesta on jo sen verran pitkä aika, että ensivaikutelmat ovat jo päässeet haalistumaan. Pidin tästä paljon, lumouduin ja nautin. Mutta nyt en ole varma, ihastuinko oikeastaan tarinaan itsessään vai ainoastaan mielettömän hienosti ja todentuntuisesti kuvattuun sirkukseen. Minusta nimittäin tuntuu, että tarina eteni omaan makuuni liian verkkaisesti. En myöskään ole järin ihastunut preesensin käyttöön kirjallisuudessa ja kun tässäkin välillä hypättiin ajassa eteen ja taakse, niin minulla oli hankaluuksia hahmottaa mihin kohtaa aikajanaa mikäkin kohtaus kuuluu. Ja vaikka suomennos oli pääosin todella hyvä, ne muutamat "hänen punaiset hiukset" -kohdat särähtivät korvaani (vai silmääni?) pahasti.
Siltikin muistelen lukukokemusta hymyssä suin ja suurella lämmöllä, sillä näin omaperäisiin tarinoihin törmää vain harvoin.
