Näytetään tekstit, joissa on tunniste Etana Editions. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Etana Editions. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Lennetään ja etsitään


Carl Johanson: Lentävä sanakirja
Etana Editions 2019, 39s.
Suom. Kirsikka Myllyrinne

Eräänä päivänä postilaatikosta löytyi kaksi hauskaa kuvakirjaa, joita alettiin lukea saman tien.

Carl Johansonin Lentävä sanakirja sisältää kymmenittäin erilaisia lentohärveleitä perinteisistä lentokoneista ja helikoptereista kakkalaskuvarjoon ja lentävään matoon. Mitään tarinaa ei siis ole, mutta näitä lentäviä asioita tutkiessa voi kyllä keksiä ihan itse vaikka kuinka monta tarinaa.

Meillä eniten ihastusta ja tutkiskelua sai osakseen Supersankari, jolla on kaksi tai kolme jalkaa. Aivan mainio illuusio tällä ukkelilla! (En laita kuvaa, koska haluan että luette itse koko kirjan.)


Chloé Perarnau: Orkesteri karkuteillä
Etana Editions 2019, 32s.
Suom. Leena Virtanen

Orkesteri karkuteillä taas on etsiskelykirja, joista ainakin meillä on aina tykätty. Korsetti on tulossa, mutta orkesterin jäsenet ovat lähteneet matkalle ties minne päin maailmaa. Onneksi orkesterin johtaja on saanut kaikilta postikortteja, joiden avulla hän lähtee jäljittämään kadonneita soittajia.

Kullakin aukeamalla on kaupunkinäkymä täynnä ihmisiä ja vasemmassa ylänurkassa kyseisestä paikasta lähetetty postikortti. Kortteja on lähetetty muun muassa Islannista, Norsunluurannikolta ja Ranskasta. Soittajia oli kiva etsiä, mutta soitinten tunnistaminen oli yllättävän vaikeaa! Viulut, pianot ja rummut olivat kyllä tuttuja, mutta etenkään puhallinsoittimista en osannut kuopukselle sanoa varmuudella, mikä soitin milloinkin oli kyseessä.

perjantai 14. joulukuuta 2018

Tuhat ja yksi otusta

Laura Merz: Tuhat ja yksi otusta
Teksti: Aino Järvinen
Etana Editions 2016, 59s.


Laura Merzin kuvittama Tuhat ja yksi otusta on viehättänyt minua ilmestymisestään asti. Pidän hirveän paljon väreistä, mutta jokin tässä Merzin vähävärisessä ja mustavoittoisessa tyylissä vetoaa minuun kovasti.

Kirjan sisäkannessa Merz kertoo toteuttaneensa kirjan kuvituksen ilman kyniä tai siveltimiä, hyödyntämällä niiden sijaan muun muassa tikkuja, sieniä ja lastoja. Onkin hauskaa tutkia kuvia sillä silmällä, että millähän tällainen muoto tai viiva on saatu syntymään. Selvästi yllättävilläkin tekniikoilla on mahdollista saada aikaan tunnistettavia ja ilmeikkäitä eläimiä.

Kirjassa esitellään noin 26 eläintä. Tekstiä ei ole paljoa ja se on mukavan selkeää niin että se sopii hyvin myös lukemista harjoittelevan lapsen itsekseen luettavaksi.

Tykkäsimme tästä tosi paljon ja jokaiselle löytyi oma suosikkieläin. Minun lempparini on kameli.