Stephen King: Joyland
Titan Books 2013, 283s.
Omasta hyllystä
Omasta hyllystä
"When you're twenty-one, life is a roadmap. It's only when you get to be twenty-five or so that you begin to suspect you've been looking at the map upside down, and not until you're forty are you entirely sure. By the time you're sixty, take it from me, you're fucking lost."
Uutta Kingiä! Mainiota!
Joyland on sympaattinen, hiukan vanhanaikainen huvipuisto pienehkössä rantakaupungissa. Devin Jones pestautuu Joylandiin kesätöihin, kun pitkäaikainen tyttöystävä on yllättäen hankkinut itselleen pestin toisesta kaupungista, eikä Devin tunnu olevan tervetullut mukaan. Töitä riittää, mutta onneksi Devin, tai Jonesy kuten työkaverit häntä nimittävät, sulautuu nopeasti joukkoon ja osoittautuu synnynnäiseksi maskotin esittäjäksi. Jonesy saa uusia ystäviä, toipuu hiljalleen erosta ja haluaisi nähdä omin silmin kummitusjunantapaisessa oleskelevan oikean kummituksen: siellä muutamaa vuotta aiemmin surmatun nuoren tytön levottoman, apua anelevan sielun.
Odotukseni Joylandin suhteen eivät olleet kovin korkealla, sillä mielsin sen - syystä jota en enää muista - vauhdilla kirjoitetuksi kioskijännäriksi. Kirja kuuluu Hard Case Crime -sarjaan ja kansikuvakin on kovin jännärimäinen, mutta tarinapa onkin sitä minulle rakkainta Kingiä: nostalgista nuoruusvuosien muistelua, hiukan yliluonnollisuuksia, ystäviä, rakkauksia ja pelottavuuksia. Ihana, koskettava tarina, vaikka ei ehkä Kingin kärkiteoksiin nousekaan.
Jos minun pitäisi verrata Joylandia johonkin toiseen Kingin teokseen, ottaisin vertailukohteeksi novellin Ruumis (josta on tehty yksi harvoista onnistuneista filmatisoinneista, Stand by Me). Vaikka tässä kirjassa henkilöt ovat vanhempia, ystävyys ja halu nähdä jotakin pelottavaa omin silmin ovat pohjimmiltaan samat.
Suosittelen estoitta Kingin faneille, mutta myös häntä tietoisesti (tai tiedostamattaan) karttaville.
PS: Lukiessani vieraalla kielellä yritän välttää sanakirjaan tarttumista ja päätellä sanan merkityksen asiayhteydestä. "Seat of the pants" oli kuitenkin pakko googlettaa.
When it comes to past, everyone writes fiction.
Jos minun pitäisi verrata Joylandia johonkin toiseen Kingin teokseen, ottaisin vertailukohteeksi novellin Ruumis (josta on tehty yksi harvoista onnistuneista filmatisoinneista, Stand by Me). Vaikka tässä kirjassa henkilöt ovat vanhempia, ystävyys ja halu nähdä jotakin pelottavaa omin silmin ovat pohjimmiltaan samat.
Suosittelen estoitta Kingin faneille, mutta myös häntä tietoisesti (tai tiedostamattaan) karttaville.
PS: Lukiessani vieraalla kielellä yritän välttää sanakirjaan tarttumista ja päätellä sanan merkityksen asiayhteydestä. "Seat of the pants" oli kuitenkin pakko googlettaa.
