Kesäinen illuusioni

Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

WSOY 2015, 165s.

Olenko pitkään aikaan muistanut kertoa, kuinka harvoin luen kirjojen takakansitekstit? Niissä paljastetaan joskus liikaa kirjan sisällöstä ja haluan mieluummin yllättyä. Kesäisestä illuusionista tiesin etukäteen sen verran, että siinä keski-ikäinen nainen viettää yksin kesää saaressa ja että hänellä ja naapurisaaren miehellä on jotain sutinaa. Oletin siis lukevani jotakin helteisen eroottista, kevyttä tarinaa. Mutta kas kas, jos olisin vilkaissut sen takakansitekstin, olisin osannut varautua psykologiseen trilleriin.

Klarissan ja Mikaelin avioliitto on murrostilassa ja sen jatkoa (tai loppua) on hyvä miettiä vähän etäämpänä arjesta. Klarissa on vuokrannut Saimaalta mökkisaaren, missä hän aikoo viettää rauhallisen kesän seuraavaa romaaniaan kirjoittaen. Helteinen alkukesä näyttää parhaat puolensa ja naapurisaareen ilmestyvä mies tuo tullessaan odottamatonta latautuneisuutta.

Karoliina "Kirjava kammari" Timosen uutuusromaani on sivumäärältään niukka mutta sisällöltään täyteläinen kirja. Klarissan raukean rauhalliseen, helteiseen saarielämään oli helppo solahtaa mukaan ja tuudittautua ihanan rentoon olotilaan. Mutta siinä vaiheessa kun kirjan tunnelma alkoi muuttua painostavan piinaavaksi, olisin mielelläni lukenut tarinaa vähän etäämpää. Klarissan migreeni tuntui tarttuvan minuun ja kirjan loppupuolella päässäni jyskytti inhottava jännityspäänsärky.

Kesäinen illuusioni osoittautui ennakko-odotuksiani monisyisemmäksi tarinaksi. Tästä on karsittu kaikki ylimääräinen, mutta ei yhtään liikaa. Pidin erityisesti siitä, kuinka tunnelma muuttui hiipien, niin että asioiden todellinen luonne oli jonkin aikaa helppo kieltää. Klarissa on hahmona hyvin realistinen, sillä vaikka kirjan sivuilta voi olla helppo nähdä oikeat ja väärät päätökset, todellisuudessa virhearviointeja tekee jokainen. Eikä niihin vaistoihinkaan käytännössä luoteta juuri muulloin kuin jälkikäteen.

Tajusin muuten vasta tätä blogitekstiä kirjoittaessa, että Kesäisen illuusionin Klarissa ja Mikaelhan ovat tuttuja jo Aika mennyt palaa -romaanista!

Aika mennyt palaa

Karoliina Timonen: Aika mennyt palaa

Tammi 2012, 279s.

Kirjavan kammarin emännän, Karoliina Timosen, esikoiskirja taitaa löytyä useimpien kirjabloggaajien lukulistalta. Tuntui jännittävältä tarttua kirjaan, jonka kirjoittaja tuntuu tutulta, vaikka en ole häntä koskaan tavannutkaan. Vähän myös hirvitti, sillä voisihan kirja ollakin ihan huono - ja miten siitä sitten kehtaisi blogissa kirjoittaa?

Aika mennyt palaa kertoo Klarissasta, joka muuttaa miehensä ja lastensa kanssa vuodeksi Bostoniin. Klarissa alkaa nähdä hämmästyttävän todentuntuisia unia juutalaisvainoja Amerikkaan paenneesta naisesta, Corinnesta. Näiden kahden naisen elämäntarinat tuntuvat kietoutuvan yhteen merkillisellä, miltei pelottavalla tavalla.

Aloin lukea tätä kirjaa, kun lapset lähtivät yllättäen serkkujen seuraksi mummilaan ja mies käymään kaverillaan. Ajattelin, että aloittelen vähän nyt kun on omaa aikaa. Tarina vei mukanaan todella nopeasti ja lyhyet kappaleet suorastaan pakottivat lukemaan vielä yhden pätkän. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo puolivälissä ja toivoin, että perheen miesväki viipyisi reissuillaan vielä jonkin aikaa.

Pidin erityisen paljon Corinnen tarinasta, joka avautuu pikkuhiljaa. Klarissaan taas ärsyynnyin moneen otteeseen, luultavasti siksi että kuuden kotiäitivuoden jälkeen ja täysin "urattomana" minun oli vaikea asettua hänen asemaansa. Klarissan mies jäi harmillisen paljon taustalle, vaikka toisaalta hänen pienen roolinsa ymmärränkin. Lukeminen oli harvinaisen vaivatonta ja kerronta täyteläistä, sellaista että jäin kaipaamaan lisää. Paitsi että Aika mennyt palaa ei olisi voinut olla juurikaan tätä pidempi tuntumatta pitkitetyltä.

Tässä kirjassa oli muuten muutama juttu, joista tuli mieleen Agatha Christien Neiti Marplen viimeinen juttu. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt, kuten ei sekään, että lukiessa huomasin välillä miettiväni, miten jokin lause on käännetty sujuvasti suomeksi. :)

En siis todellakaan pettynyt tähän kirjaan, vaan tykkäsin oikein kovasti.