Mauri Kunnas: Suuret tarinat

Mauri Kunnas: Suuret tarinat 

(Kuningas Artturin ritarit, Viikingit tulevat!, Robin Hood)

Otava 2014, 192s.

Mauri Kunnas on varmasti Tove Janssonin ohella tunnetuin suomalainen lastenkirjailija. Kunnaksen helposti tunnistettava ja hauska piirustustyyli miellyttää useimpia aikuisia ja lapsia ja tarinatkin ovat hauskoja. Meidän perheessä on selailtu Kunnaksen kirjoja paljonkin, mutta lapset eivät ole jaksaneet keskittyä kuuntelemaan tarinoita. Enemmän onkin tutkittu kuvia ja etsitty niistä Herra Hakkaraisia ja mustapalleroita. (Mustapallerot lienevät hämähäkkejä, mutta meille ne ovat "aina" olleet mustapalleroita.)

Äskettäin ilmestynyt yhteisnide, Suuret tarinat, sisältää seuraavat aiemmin ilmestyneet kirjat: Kuningas Artturin ritarit, Viikingit tulevat! ja Robin Hood. Kaikki nämä ovat sopivan vauhdikkaita ja hurjia isommillekin lapsille ja ainakin meillä iltasatutuokiot meinasivat venähtää tuplasti pitemmiksi kuin tavallisesti. Siinä missä Kuningas Artturin ritarit ja Robin Hood ovat melko vapaasti mukailtuja versioita vanhoista tarinoista, Viikingit tulevat! pysyy historiallisille faktoille uskollisempana. Esimerkiksi Kuningas Artturissa linnat ovat kivisiä, eivätkä puisia kuten kuuluisi, koska Kunnaksen mukaan kivilinnoja on hauskempi piirtää. Kaikki kolme kirjaa on jaoteltu lyhyehköihin kappaleisiin - tai viikinkikirjan tapauksessa saagoihin. Viikingeistä on myös muutamia tietosivuja, joita tutkimalla saa paremman käsityksen vaikkapa viikinkien asumisratkaisuista, kaupungeista ja laivoista.

Suuret tarinat on jykevä ja juhlava kirja, jonka lukeminen oli hauskaa ja hivenen opettavaistakin, paitsi lapsille myös äidille. Pidin kaikista tarinoista, mutta suosikkini on Kuningas Artturin ritarit. Viikingeistä lukiessa takkusin joka kerta saaganpätkiä lausuessani, kun en yhtään hoksaa, millaisella poljennolla niiden kuuluisi mennä.

Toivottavasti näitä yhteisniteitä tulee myös muista Kunnaksen kirjoista (etenkin niistä vaikeammin saatavilla olevista), jolloin voisi näppärästi kartuttaa omaa kokoelmaansa.

Suomalainen tonttukirja ja ihan paras joulu-CD

Minulle joulu on aina ollut enemmän tonttuja kuin enkeleitä. Mauri Kunnaksen Suomalainen tonttukirja tarinoineen on tuttu jo lapsuudesta samoin kuin kirjaan perustuva Välikaton Feetun tonttulevykin. Kuuntelimme Feetua kasetilta uudestaan ja uudestaan, vuodesta toiseen, mutta en muista että olisin kyllästynyt tippaakaan. Ja miksi ihmeessä olisin kyllästynytkään, niin monenlaisia tonttuja kirja ja levy pitävät sisällään! Suosikkini oli lapsena Saunatonttu Nippe Nokinokka ja kyllä se jaksaa hymyilyttää vieläkin. Jossakin vaiheessa tuo (LP:ltä nauhoitettu) kasetti joutui hukkaan eikä pienen painoksen levyä saanut enää mistään.

Viime vuonna innostuin pitkän tauon jälkeen etsimään Feetu-levyä, koska uskoin omien lasten ihastuvan siihen. Miten mahtavalta tuntuikaan, kun Tonttulevy löytyi helposti nettikaupasta - ja vieläpä CD:nä. (Tai sisko sen oikeastaan taisi löytää.) Nyt Feetua kuunnellaan jälleen uudestaan ja uudestaan, enkä edelleenkään huomaa kyllästymisen merkkejä. Kirjan tarinoita lapset eivät ole innostuneet kuuntelemaan, mutta kirja on silti ahkerasti selattavana: sieltä valitaan kuva ja sitten lauletaan yhdessä siihen kuuluva laulu.

Vaikka Suomalainen tonttukirja ei ole varsinaisesti jouluinen kirja, kuten ei Välikaton Feetun tonttulevykään joululevy, minä yhdistän molemmat juuri jouluun. Kirjaa suosittelen ihan kaikille ja tonttulevyä ainakin lapsiperheille. :)