Giant Days vol. 11

Johan Allison: Giant Days vol. 11
Boom! Box 2019, 160s.
Kuvitus: Max Sarin

Oi autuutta! Yllätyin todella, todella iloisesti, kun Giant Daysin seuraava osa ilmestyi jo tänä syksynä. Pelkäsin, että tätä joutuisi odottamaan hyvin pitkään. Positiivinen yllätys oli myös se, että tämän kokoelman on viimeistä tarinaa lukuunottamatta kuvittanut Max Sarin, eli hahmot näyttivät melkein koko ajan juuri siltä kuin pitikin. Viimeisen osion on kuvittanut sarjan luoja ja käsikirjoittaja John Allison, hieman minun makuuni liian kulmikkaalla tyylillään.

Esther ja Susan yrittävät suojella Daisya, jotta tämän ei tarvitsisi törmätä exäänsä Ingridiin. Kohtaamista ei kuitenkaan voi välttää loputtomiin, mutta tarpeen tullen Daisysta löytyy luonteen lujuutta. Tosin Daisynkaan vaisto ei ole erehtymätön. Hän nimittäin hakeutuu töihin söpöön joulukylään ja tulee pestanneeksi sinne koko lauman tuttaviaan, vaikka bisnes taitaa olla pimeämpää kuin Suomen talvi pahimmillaan. Estherillä on sydänsuruja, Susan yrittää romantisoitua. Ed matkustaa Australiaan ja vaikka hänen vaiheensa siellä ovatkin kiinnostavia, minua harmitti että hän ajautui "perusporukasta" niin selkeästi erilleen.

Tykkäsin taas Giant Daysista ihan älyttömästi. Toivottavasti tyttöjen viimeinen opiskeluvuosi kestää todella pitkään, sillä en halua jättää heille jäähyväisiä vielä pitkään aikaan.

Giant Days vol.10

John Allison: Giant Days vol. 10
Boom! Box 2019, 112s.

Olen hehkutellut Giant Days -sarjaa marraskuusta 2017 ja jatkan samalla linjalla edelleen. En ole läheskään ainoa, joka sarjan parissa viihtyy, sillä Giant Days voitti äskettäin kaksi Eisner palkintoa! (Best Continuing Series ja Best Humor Publication) Muutamaan otteeseen sarjan kirjoista blogatessa olen hihkunut pienistä Suomi-viitteistä, mutta vasta Eisner palkinto -uutisista minulle selvisi, että yksi sarjan kuvittajista, Max Sarin, on suomalainen. Noloa, etten tiennyt tätä aiemmin!

No, tässä kymmenennessä albumissa Daisylla menee suksen ristiin isoäitinsä kanssa, Esther yrittää normalisoida välejään Ediin ja Susan ei tahdo millään sopeutua uuteen, McGrawn valitsemaan asuntoon. Muitakin juttuja tapahtuu, sopivassa suhteessa.

Edelleen viihdyn näiden nuorten parissa loistavasti. Tämän kokoelman tarinoista kaksi on Max Sarinin ja toiset kaksi Julia Madrigalin kuvittamaa. Sarinin piirrostyyli on minun silmilleni se miellyttävin, albumeiden kansikuvistakin tuttu. Madrigalkin piirtää hyvin, mutta mielestäni hän ei aivan tavoita hahmojen ilmeikkyyttä.

Kooste 4/2018

Allison, Sarin, Fleming, Cogar:
Giant Days volume 7
Boom! Box 2018, 112s.

Rakastan Giant Daysia!
Tässä sarjakuvassa toimii ihan kaikki juonesta väritykseen, piirrosjäljestä fonttivalintaan. Täydellistä!

Seitsemännessä kokoelmassa vietetään joulua, seurataan sivusta Deanin odottamatonta seurustelusuhdetta, Esther yrittää fiksuuntua ja selvitetään tyttöjen vuokrakämpän autotallista kuuluvien outojen äänien aiheuttajaa. Sarja on yhtä aikaa arkinen ja silti hauskasti vinksahtanut. Hahmoissa on luonnetta, eivätkä he mene vahingossakaan sekaisin keskenään. Tykkään ihan pöhölönä.

Tässäkin osassa oli muuten yhden puhekuplan verran selvää suomea: "örin örin joulu yö". Ilahduttavaa ja kiinnostavaa!

Matt Adrian:
The Mincing Mockinbird
Guide to Troubled Birds
Blue Rider Press 2012, 64s.

Guide to Troubled Birds on pikkusiskon tekemä löytö. Hän esitteli netissä hupaisasti nimettyjä lintumaalauksia ja kun kerran niihin liittyvä kirja oli saatavilla niin minä tilasin sen. Kirja on pikkuinen, mutta törkeän hauska.

Kuten näkyy, jo ulkomuotoon on panostettu runsaasti.
Persoonallisten lintumaalausten lisäksi kirjasta löytyy ikään kuin mininovelleja kohtaamisista lintujen kanssa. Linnut ovat selkeästi huomattavasti arveluttavampia tapauksia, kuin olen koskaan kuvitellut!

Ihailkaa vielä tätä takakannen kuvaa:

Rune Ryberg: Jätti
(Gigant, 2013)
Kumiorava 2014, 62s.
Suom. Antti Koivumäki

Kahden huippuhyvän kirjan jälkeen on vähän mälsää blogata kirjasta, joka tarjosi hurjasti vauhtia, mutta vähän mitään sen lisäksi.

Rune Rybergin Jätti-sarjakuva on suoraviivainen neidonkaappaus - takaa-ajo - taistelu - loppu -muotoinen tarina, jossa ei oikein ole mitään muuta. Hahmot jäävät pinnallisiksi, samoin tapahtumat.

Omaperäinen piirrostyyli ja runsas värin käyttö pelasti kuitenkin paljon. Tai no, ehkä ei pelastanut, mutta niiden takia sarjakuvan viitsi sentään lukea.

Jean-Philippe Peyraud: Kauneuspilkkuja
Kolme muunnelmaa
(Grain de beautè, 2003)
WSOY 2010, 140s.
Suom. Saara Pääkkönen

Jean-Philippe Peyraudin Kauneuspilkkuja sisältää kolme muunnelmaa tilanteesta, jossa ex-rakastavaiset päätyvät hauskan illan päätteeksi harrastamaan seksiä.

Jälkihehkuissa miehellä on ollut tapana laskea naisen kauneuspilkut, niin nytkin.

Ihan kivoissa pikku tarinoissa puidaan entisiä ja nykyisiä parisuhteita, toisen hyviä ja huonoja puolia. Samasta tilanteesta voi syntyä monenlaisia kohtauksia, jotka voisivat myös päättyä hyvin eri tavoin.

Ideana kiva, piirrosjäljeltään miellyttävä, mutta kokonaisuutena helposti unohtuva sarjakuva.

Pauli Kallio: Lyhenevä kesä 2, Riemua ja rähinää
Suuri Kurpitsa 2018, 80s.
Piirrokset: Reetta Niemensivu

Lyhenevä kesä -sarjakuvaa olen lukenut kotona käydessä Nivala-lehdestä. Yksittäisinä luettuna en ole näihin kauheasti ihastunut, mutta näin albumina homma toimii tosi kivasti.

Annikki, Jaakko ja Antero asuvat jossakin pikkukylässä, ehkä jossain päin Pohjanmaata, ehkä jossain pohjoisempana tai ihan muualla päin Suomea. Eletään 1970-luvun alkua ja on - tietenkin - kesä.

Kaverukset käyvät uimassa, seikkailevat, syövät pullaa ja tekevät kaikkia muitakin kivoja juttuja. Tykkäsin!

Giant Days vol. 1-5

Giant Days volumes 1-5
Käsikirjoitus: John Allison
Kuvitus: Lissa Treiman & Max Sarin
Boom! Box 2016-2017

Yhden Lumberjanes-sarjakuvan lopusta löytyi  Giant Days -sarjan ensimmäinen luku. Luin näytteestä vain ensimmäisen sivun ja pidin sekä piirrostyylistä että hahmoista niin paljon, että tilasin ensimmäisen albumin omaksi. Sen luettuani tilasin neljä seuraavaa ja voin todeta, että oli kyllä hyvä hankinta.

Daisy, Susan ja Esther ovat ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoita, jotka ovat sattumalta päätyneet kämppiksiksi opiskelija-asuntolassa. Mikään muu näitä tyttöjä ei yhdistäkään, mutta silti heistä on muodostunut tiivis ja persoonallinen kolmikko.

Daisy on isoäitinsä kasvattama suloisen viaton kiltti tyttö. Lääketiedettä opiskeleva Susan on ärhäkkä tapaus, jolta ei mielipiteitä tai kykyä niiden ilmaisemiseen puutu. Esther taas on vaatteita rakastava goottityttö, jolle opiskelu on täysin toissijainen asia.

Tykkäsin näistä sarjakuvista valtavasti. Lissa Tremainen (ensimmäisessä albumissa) ja Max Sarinin kuvitus (kaikissa muissa) on luontevaa ja ilmeikästä. Mitään yhtenäistä juonikuviota sarjassa ei ole, vaan pääasiassa seurataan erilaisia sattumuksia opiskelijatyttöjen elämässä. Näiden viiden ensimmäisen albumin aikana vierähtää se ensimmäinen yliopistovuosi ja käväistään kesäfestareilla. Sieltä muuten silmiin osui hauska pieni yksityiskohta! Selkeästi festarijoukossa on mukana suomalaisia ainakin yhden kynnysmaton verran!

Sarja jatkuu edelleen, mistä olen hyvin iloinen. Hymyilyttää ajatuskin siitä, että jossain vaiheessa pääsen lukemaan lisää Giant Dayseja.