Viimeinen Nikke

Goscinny & Sempé: Nikke palaa lomilta 307s. (Histoires inédites du Petit Nicolas (luvut 1-5), suom. Anna-Maija Viitanen, Wsoy 2005)

Nyt voin huokaista helpotuksesta ja todeta että kaikki Nikke kirjat on viimeinkin saatu luettua. Edelleenkin rakastan Nikkeä, mutta oli tämä silti melkoinen urakka. Odotan jo tätä iltaa, kun saan lukea lapsille jotain ihan muuta.

Tähän Nikke kirjaan mahtui jälleen monen kirjava valikoima tapahtumia Niken elämästä. Vanhemmat käyvät tutustumassa kouluun, Niken isä rakentaa vanhoista pahvilaatikoista linnakkeen, juhlitaan Klokun syntymäpäiviä ja avustetaan Klokun perhettä muutossa. Naapurin herra Bledurt jatkaa Niken isän härnäämistä, äiti pakkaa useaan otteeseen laukkunsa matkustaakseen takaisin äitinsä luo ja Nikke saa melkein alkaa kylpeä yksin kuten isot pojat.

Jos joku ei ole tutustunut Nikkeen, suosittelen lämpimästi sarjan viittä ensimmäistä osaa. No, oikeastaan kaikki muut paitsi viimeinen (Paljon onnea, Nikke!) ovat laadukkaita ja viihdyttäviä kirjoja. Nikke on hyvä esimerkki kirjasta, joka vetoaa lapsiin mutta viihdyttää myös aikuisia. Tällä hetkellä Niken seikkailuja voi seurata myös lauantaisin telkkarista, mutta minusta kirjat ovat huomattavan paljon parempia.

Taas Nikke

Goscinny, Sempé: Onneksi olkoon, Nikke! 149s. (Le Petit Nicolas - Le Ballon et Autres Histoires Inédites, WSOY 2009)

Iltasaturintamalla palasimme Vinskin seikkailuiden jälkeen takaisin Pikku Nikkeen. Tätä viimeisintä Nikke kirjaa en ollutkaan aiemmin lukenut. Lapset tykkäsivät edelleen, minulle tämä oli pettymys. Jotenkin köykäisiä tarinoita ja jälkikäteen (vuonna 2008) tehty kuvitus oli silmiinpistävän erilaista verrattuna muihin kirjoihin.

Parasta kirjassa on René Goscinnyn lyhyen elämäkerran ensimmäiset lauseet: "Synnyin Pariisissa 14.8.1926 ja aloin heti kasvaa. Seuraava päivä oli 15. elokuuta ja me pysyttelimme sisällä."

Yhtä asiaa en ymmärrä Nikke-sarjan ja muutamien muiden kirjasarjojen suhteen. Miksi ihmeessä kirjojen ulkoasua ei voida pitää yhtenäisenä koko sarjan verran? Tämä viimeisin Nikke-kirja on nimittäin huomattavasti kookkaampi kuin aiemmat osat. Ihan väärä ratkaisu!

Iltasatuja

René Goscinny & Jean-Jacques Sempé: Nikke on paras 319s. (Histoires inédites du petit Nicolas (luvut 6-10) WSOY 2006)

Vielä eilen mentiin nukkumaan Niken seikkailujen saattelemana. Kaksi Nikke kirjaa olisi vielä lukematta, mutta tässä vaiheessa äiti kaipaa jo vähän vaihtelua.

Tässä kirjassa kerrottiin muun muassa Niken isän töistä, lomavalmisteluista ja tulevaisuudensuunnitelmista. Minä pidin eniten tarinasta "Iso ele-elefantti". Siinä Nikke saa isältään yllätyslahjaksi äänilevyn oltuaan luokan kahdeksanneksi paras kieliopin kokeessa. Levyllä on vain yksi laulu, joka kertoo isosta elefantista ja jonka kertosäe on kovin tarttuva. Laulu kuunnellaan uudestaan ja uudestaan ja niinpä Nikke laulaa ruokapöydässäkin "oli kerran elefantti, iso ele-elefantti, jolla oli iso kärsä, iso iso iso kärsä".

Muistinko viimeksi Nikestä kirjoittaessani kehua kuvitusta? No, ei tätä voi kehua ainakaan liikaa. Harvoin mustavalkoinen kuvitus jaksaa kiinnostaa lapsia yhtä paljon kuin näissä Nikke-kirjoissa.

Nikke ja Shakespeare vauhdissa

Viikonloppuna, nuoremman pojan synttäritohinoiden keskellä, sain luettua Jennifer Lee Carrellin kirjan Shakespearen salaisuus. Kirja on ollut luettavien listalla jo pitkään, mutta sillä on riittänyt lukijoita ja sain sen käsiini vasta nyt.

Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus, 524s. (Interred with Their Bones, Bazar 2010)

Shakespearen salaisuus kertoo kadonneen käsikirjoituksen etsinnästä. Kate Stanley, Shkespeareen erikoistunut kirjallisuudentutkija, on Lontoossa ohjaamassa Hamletia, kun saa tutkijakollegaltaan kuulla tämän löytäneen jotakin erittäin mielenkiintoista. Ennen kuin Kate ehtii saada tarkempia tietoja, teatterissa syttyy tulipalo ja rakennuksesta löydetään ruumis. Yhtäkkiä Kate saa huomata olevansa keskellä vaarallista ja vauhdikasta seikkailua.

Tämä oli nopeatempoinen kirja, joka piti aika hyvin otteessaan. En ole erikoisemmin perehtynyt Shakespearen tuotantoon (olen lukenut vain Hamletin ja Romeon ja Julian) tai Shkaespeareen henkilönä, mutta se ei haitannut lukemista. Jokin tässä kirjassa kuitenkin häiritsi. Ehkä se, että kirjan rakenne ja juonenkäänteet muistuttivat hyvin paljon Dan Browin tyyliä. Ihan hyvä kirja joka tapauksessa.

Tämän kirjan ovat arvioineet myös Leena Lumi ja Marja.

Nikke vauhdissa - Pikku Niken uudet seikkailut 3, 363s. (Histoires inédites du petit Nicolas - Volume 2, WSOY 2007)

Myös iltasaturintamalla vaihtui kirja. Nikke tuntuu olevan erityisesti vanhemman pojan mieleen, mikä kyllä voi johtua myös siitä, että pienempi nukahtaa yleensä jo tarinoiden alkuvaiheessa. Tarinat on kirjoittanut René Goscinny ja veikeästä kuvituksesta saamme kiittää Jean-Jacques Sempéä.

Nikke on alaluokkalainen koulupoika, joka kertoo hauskasti minä-muodossa elämästään. Nikke-tarinat on julkaistu alunperin -50 ja -60 luvuilla, joten tarinat ovat varsin nostalgisia. Nikke on perheensä ainoa lapsi, käy poikakoulua, kinastelee ystävien kanssa ja seuraa tarkkasilmäisesti aikuisten edesottamuksia. Näillä kirjoilla on ääneenluettuina selvästi hapenottoa parantava vaikutus, sen verran pitkiä lauseita Nikke lasten tapaan käyttää.

"Silloin minä sanoin että leikittäisiin Punapartaa, se on kiva tarina yhdessä lehdessä, siinä on merirosvoja joiden päälliköllä on punainen parta, siksi sitä sanotaan Punaparraksi, ja hän taistelee koko ajan kaikkien vihollisten kanssa, mutta ei se haittaa koska hän voittaa aina, ja hän huutaa vähän päästä "Heihoo, pojat!" ja "Reivatkaa purjeet!" tai jotain, ja miehistö on hänelle valtavan uskollinen ja valtaa aina muiden laivoja ja heillä näyttää olevan hurjan hauskaa, niitä muita harmittaa mutta se on niille ihan oikein, koska ne ovat roistoja, ja Simon sanoi että hyvä ajatus, leikitään vaan merirosvoja."