Donna Tartt: Tikli
(The Goldfinch, 2013)
WSOY 2014, 893s.
Suom. Hilkka Pekkanen
Donna Tartt ei ehkä ole kovin tuottoisa kirjailija, mutta hänen kirjansa ovat aina odotettuja. Pienen ystävän aiheuttaman pettymyksen jälkeen en uskaltanut odottaa kovin suuria tältä kirjailijan kolmannelta kirjalta, Tikliltä. Kirjan massiivinen koko hiukan säikäytti, mutta hyvin nopeasti tarina vei mennessään. Loppua kohti hupeneva sivumäärä jopa hirvitti, sillä en olisi halunnut tarinan päättyvän.
Theo Decker on 13-vuotias, kun hän menettää äitinsä rajussa onnettomuudessa. Theo selviää samasta onnettomuudesta hengissä, mutta tapahtuma vaikuttaa (luonnollisesti) suunnattoman paljon hänen elämäänsä. Isä on lähtenyt omille teilleen jo aikoja sitten, eikä hänen olinpaikastaan ole tietoa. Theon on yritettävä selvitä pahimman yli, vaikka aikuisten jakelemat neuvot selviytymiseen (pidä päiväkirjaa, heittele puunrunkoa jääpaloilla) tuntuvat täysin tehottomilta.
Theon elämän keskipisteeksi muodostuu Carel Fabritiuksen 1600-luvulla maalaama taulu, joka päätyy Theolle puolivahingossa. Minne elämä Theoa kuljettaakaan, New Yorkista Las Vegasiin ja takaisin, taulu kulkee mukana.
Ihmiset Tiklissä tuntuva kovin äärimmäisiltä. Theon isä on hirvittävän vastuuton, paras ystävä Boris taas etsii jatkuvasti mahdollisuutta pistää päänsä sekaisin. Antiikkikauppaa tehottomasti pyörittävä ja huonekaluja taidokkaasti entisöivä Hobie taas on äärimmäisen ystävällinen, luotettava kuin kallio ja muutenkin ihmismuodon ottanut turvasatama.
Tartt kirjoittaa taitavasti ja kirjan ilmava taitto tekee lukemisesta nautinnollista. Pidän kovasti tällaisista kirjoista, joissa pääpaino ei ole juonessa vaan jossain muualla. Kirjan alkupuolella jokin tekstissä toi mieleeni John Irvingin, vaikka Tartin hahmoista ei löydykään irvingmäisiä erikoisuuksia. Nautin kirjasta suunnattomasti, aivan viimeisiä sivuja lukuun ottamatta. Olisin mieluummin lukenut lisää Theosta ja muista, kuin omituisen teennäisenoloista, mukasyvällistä filosofointia. Tästä huolimatta Tikli oli valtavan upea lukukokemus, jonka maailmasta ei tahtoisi päästää irti.
