Turkka Hautala: Kansalliskirja
Gummerus 2012, 112s.
Turkka Hautala on ollut tutustuttavien kirjailijoiden listalla pitkään. Hänen aiempia kirjojaan, Saloa ja Paluuta on kehuttu reilulla kädellä, mitä en Kansalliskirjan lukemisen jälkeen enää ihmettele. (Enkä kyllä ihmetellyt aiemminkaan, mutta kyllä te ymmärrätte mitä tarkoitan :) ) Ehkä yhden kirjan perusteella ei pitäisi tehdä liikaa oletuksia, mutta jos kirjailija onnistuu mahduttamaan yhdelle aukeamalle kokonaisen, ehjän tarinan, niin mitä kaikkea mahtaakaan mahtua kokonaiseen kirjaan? Aion kyllä ottaa siitä selvää.
Kansalliskirja sisältää tosiaan parin kolmen sivun mittaisia kohtauksia suomalaisista ja suomalaisuudesta. Tarkkanäköistä, humoristista ja lempeää kerrontaa, mutta myös kipeitä kohtaloita, surua. Ja haikeutta, sekä kivaa että ikävää haikeutta. Yksittäistä suosikkijuttua en osaa nimetä, mutta minua viehättivät mm. nämä kaksi: Hävityn arvokisafinaalin jälkeen ja Voitetun arvokisafinaalin jälkeen. Joskus sillä voitolla tai häviöllä on iso merkitys.
Näistä jutuista varmasti moni löytää itsensä tai ainakin itselleen tuttuja asioita. Minä jäin kaipaamaan vain lauantai-iltaa, kun saunan jälkeen koko perheen voimin katsotaan Napakymppiä ja syödään uunimakkaraa juustolla.
Lopuksi vielä linkki tuoreimpaan löytämääni Kansalliskirjan arvioon, mistä löytyy lisää linkkejä muiden blogeihin: Sanna/Luettua.
