Iltasatuja

Timo Parvela: Hyvän mielen iltasatuja
WSOY 2012, 96s.
Kuvitus: Virpi Penna

Timo Parvelasta näyttää muotoutuneen meidän perheelle luottokirjailija, mitä näihin iltasatuihin tulee. Paljon ja monipuolisesti hän onkin kirjoittanut, joten ei ole ihme että yhden miehen tuotannosta löytyy sopivaa luettavaa monen ikäiselle.

Nyt alkuvuodesta olemme lukeneet kaksi iltasatukirjaa. (Kaksi muuta satukirjaa on jäänyt kesken. Ehkä jatkamme niitä joskus toiste.) Hyvän mielen iltasatuja on runsaasti ja hauskasti kuvitettu kokoelma. Sen sadut ovat sopivan mittaisia yhdeltä istumalta luettaviksi ja sisältökin on mukavan leppoista. Ei siis tarvitse pelätä mitään painajaisia tai muuta vastaavaa.

Minä pidin eniten tarinasta Neljä vanhusta, jossa on paljon vanhanaikaisia piirteitä: köyhä perhe, julma rikas mies ja neljä hyväntahtoista, taikavoimia omaavaa vanhusta, jotka auttavat köyhän perheen tyttöä.

Lapsia taas hauskuutti eniten tarina nimeltä Ei saa!. Kieltämättä kuulosti äidinkin korvaan tutulta tämä perheen ostosreissu, jonka aikana vanhemmat hokivat aika hirveän monta kertaa "Ei saa!".

Timo Parvela: Karuselli
WSOY 2008, 77s.

Karuselli oli myös mukavaa luettavaa illoiksi. Tässä kirjassa pieni, lentotaidoton unni Kattila ihastelee karusellia ja siinä leikkiviä isompia unneja. Syksyn tullessa isot unnit lähtevät etelään, mutta Kattila ei halua lähteä yhtään minnekään. Hän ystävystyy Onni-haitaran kanssa, jonka seurassa Kattila oppii paljon asioita. Ehkä eniten ajasta, joka kulkee joskus nopeaakin nopeammin ja joskus ei ollenkaan.

Minä taisin pitää Karusellista enemmän kuin lapset. Ehkä pätkissä lukeminen ei tehnyt oikeutta tarinalle, joka etenee kiehtovalla tahdilla ja kietoi ainakin minut miellyttävästi sormensa ympäri. Jos nyt tarinalla sormia on. Virpi Talvitien kuvitus ja Parvelan teksti tuntuvat kuuluvan saumattomasti yhteen ja kertovan tarinaa kumpikin tavallaan.



Iltasatuja on muuten luettu meillä viime aikoina huomattavasti enemmän kuin ennen, vaikka sitä ei täällä blogissa näekään. Kuopus nimittäin on jo sen ikäinen, että malttaa keskittyä kuvakirjoihin ja niitä on luettu pinokaupalla. Iltaisin luen ensin näitä isompien satuja, sitten kuopukselle ikioman kirjan hänen omassa huoneessaan. Toki päivisinkin luetaan, melkein aina kun lapsi tahtoo. Suurimpia hittejä ovat olleet Maisa-kirjat, Pikku kummitus Lapanen, Samu ja Salla sekä Mimi sanoo ei ja Mimi matkii. Mauri Kunnaksen kirjoja 2-vuotias ei vielä jaksa kuunnella, mutta kuvista hänkin pitää ja pyytää usein lukemaan "kissa kurkistaa -kirjan". Hänen lempipuuhaansa on nimittäin etsiä kuvista kissoja ja siellä täällä pilkistäviä silmäpareja. :)

Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo

Timo Parvela: Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo

Tammi 2009, 149s.

Kuvitus: Virpi Talvitie

Maukka ja Väykkä -iltasatumaratonimme jatkuu. En tunnistanut sarjan ensimmäisessä osassa aivan samaa hilpeyttä ja hohtoa kuin Maukka, Väykkä ja Karhu Murhisessa, mutta ilokseni Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo osoittautui edeltäjäänsä sulavammaksi luettavaksi.

Väykkä on rakentanut Maukalle jättimäistä lumipalloa muistuttavan joulukalenterin. Ensimmäistä luukkua avatessaan Maukka tulee potkaisseeksi pois paikoiltaan palloa paikallaan pitävän pölkyn. Tästä johtuen pallo tietenkin lähtee liikkeelle kaverusten kotimäen päältä ja vyöryy - tietenkin - suoraan kylän halki tehden tuhoja kyläläisten kodeille, upotakseen lopuksi järveen. Aluksi Maukka ja Väykkä näyttävät säästyvän kyläläisten syytöksiltä, mutta lopulta totuus lumipallon alkulähteestä käy ilmi, eikä tätä uutista oteta kovin hyvin vastaan. Väykkä tulee siihen tulokseen, että parasta on nostaa talo suksille ja vaihtaa asuinpaikkaa.

Maukka, Väykkä ja mieletön lumipallo on kirjamuotoinen joulukalenteri. 24 lyhyttä lukua sopisivat vallan mainiosti joulukuun kiireisinäkin aamuina luettaviksi. Me toki ahnehdimme useamman luvun kerrallaan, sillä vekkuli tarina oli sen verran jännittävä, että halusimme mahdollisimman pian tietää, kuinka ystävykset tästä pinteestä selviävät.

Virpi Talvitien kuvitus on tässäkin kirjassa silmiä hivelevää ja humoristista, mieluisaa niin lapsille kuin aikuisillekin. Koko aukeaman kokoisina kuvat myös pääsevät oikeuksiinsa ja ikään kuin pakottavat pysähtymään niitä tutkimaan. Tämä isojen kuvien käyttö on kuitenkin ääneen luettaessa hankalaa, sillä lapset haluaisivat katsoa kuvia samalla kun äiti lukee. Kirjan sidos ei tietenkään sovi kahden aukeaman yhtäaikaiseen aukipitämiseen ja siksipä lapset saivat tihrustaa kuvia puoliavonaisilta aukeamilta äidin yrittäessä lukea yhtä haastavissa olosuhteissa. Tätä haastetta lukuunottamatta lukeminen (ja kuunteleminen) oli kaikille osapuolille mieluista ja antoisaa. Seuraava osa, Maukka ja Väykkä rakentavat talon, onkin jo aloitettu.



Kirjabingo: "kuuluu kirjasarjaan".

Kissa kissa kissa

Tuula Korolainen: Kissa kissa kissa

Lasten Keskus 2013, 61s.

Kuvitus: Virpi Talvitie

Amma esitteli blogissaan tämän värikkään runokirjan viime lokakuussa. Kirja kuulosti ihastuttavalta ja lisäsinkin sen luettavien listalle. Aika kauan saimme odottaa, että kirja saapuisi kirjastoon, mutta odotus kyllä palkittiin.

Kissa kissa kissa on todella kaunis kirja. Virpi Talvitien kuvitus on vähintään yhtä suuressa roolissa kuin Tuula Korolaisen runot. Kirjan kissoilla on veikeitä ilmeitä ja asentoja, persoonallisuuksia. Runoissa ääneen pääsevät monenlaiset kissat: yksi on ronkkinut akvaariota, toinen kiivennyt puuhun, eräs haaveilee kirjastokissaksi pääsystä ja toiset ovat perustaneet jengin syrjäkujalle.

"Hei, mitä kyyläät...
Pysy vaan siellä!
Tää on Kynsijengi
ja sä olet tiellä."

Runoihin mahtuu tunnelmia hilpeistä haikeisiin, surullisiinkin. Mirrin sukualbumista löytyy hassuja kuvia isoista kissaeläimistä, joilla on hassuja piirteitä. Mirriä ihmetyttää, miksi tiikerillä on yöpukua muistuttava raitahaalari ja leijonalla kaulassa siivousmoppi. Meillä on luettu uudestaan ja uudestaan Catmanin paluu. Siinä jättiläisrotta saapuu kaupunkiin ja kaikki asukkaat ovat pelon vallassa. Onneksi apu on tulossa pian, sillä taivaalla voi jo nähdä viittasankarin liitävän paikalle. Juuri kun sankari on iskemässä viimeisen iskunsa surkeaan rottaan, kissa herää vauhdikkaasta unestaan.

Pääasiallinen kuulijakuntani, 5-vuotias poika, olisi halunnut kuvata videon minusta lukemassa tätä mainiota runoa. Kuulemma tämä kuva on melkein yhtä hyvä kuin se video olisi ollut.

Minä pidin eniten runosta Mimosa mökillä, jossa kaupunkilaiskissa kärsii sydänjuuriaan myöten karusta mökkielämästä. Mökillä pitää nukkua pärekorissa vailla kunnon pehmikettä, eikä ruoaksikaan saa mitään purkista, vaan kissalle tarjotaan röyhkeästi tuoretta kalaa!

Kissa kissa kissa osoittautui hurjan ihanaksi kirjaksi, joka täytyy saada omaksi. Sopii mainiosti myös runoja normaalisti kaihtaville lukijoille!