Lapsuuden sadut ja seikkailut

Marjut Hjelt: Lapsuuden sadut ja seikkailut

Into 2014, 200s + liitteet

Lapsuuden sadut ja seikkailut on sellainen tietokirja, joka herättää vastustamattoman halun lukea satuja. Kansalliskirjaston Brummeriana-kokoelmaan pohjautuva tietokirja esittelee satukirjoja, -hahmoja, -kuvittajia ja -kirjailijoita ympäri maailman, varhaisimpien esimerkkien ollessa aina 1600-luvulta asti. Brummeriana on kansainvälisestikin merkittävä kokoelma, jonka on koonnut professori Markus Brummer-Korvenkontiola. Brummerianaan kuuluu satukirjojen lisäksi laulu- ja näytelmäkirjoja sekä erilaisia pelejä ja paperinukkeja.

"Me kaikki muistamme lapsuutemme rakkaat kirjat, joita lukemalla pääsimme seikkailuihin, toisiin taikamaailmoihin, kiinnostavan tiedon sekä mielikuvituksellisen sanankäytön ja kuvituksen pariin. Sanat, kuvat ja tarinat ovat piirtyneet mieliimme, jossa ne yhdistyvät muihin elämämme kuviin ja tarinoihin."

Lapsuuden sadut ja seikkailut on upeasti kuvitettu ja hyvin kirjoitettu teos. Sen lukee nopeasti, mutta kuvien tutkimiseen ja omien lempisatujen muistelemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Koska Brummerianaan kuuluu yli 20 000 kirjaa, ei tässä teoksessa tietenkään päästä tutustumaan kuin murto-osaan kokoelman aarteista. Marjut Hjelt on kuitenkin valinnut teokseensa upeita esimerkkejä niin kirjoista kuin kuvituksistakin, joten kokoelman upeus ei jää huomaamatta.

Luonnollisesti monet tässä teoksessa mainituista kirjoista ovat jo sen verran harvinaisia, ettei niitä ihan helposti saa kirjastostakaan luettavaksi. Minua alkoi nimittäin kiinnostaa erityisesti L. Valakiven 1940-luvulla Tarzan-kirjojen innoittamana kirjoittama seikkailukertomus, joka kertoi karhujen kasvattamasta Tarsasta. Luulen, ettei nykypäivänä moista idean kierrättämistä katsottaisi kovin hyvällä. Tarsan lisäksi haluaisin lukea Uljas Mustan alkuperäisen suomennoksen, sillä Pulska Musta kuulostaa hurjan paljon sympaattisemmalta.

Hätkähdyttävintä oli lukea siitä, kuinka Hitler valtaan noustuaan hävitti aikansa lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Näiden tuhottujen kirjojen tilalle tehtailtiin paremmin Hitlerin aatteeseen sopivia, sotaa ihannoivia ja juutalaisia halveksivia kirjoja. Siis myös kuvakirjoja pienille lapsille.

Kuten jo alussa totesin, Lapsuuden sadut ja seikkailut innostaa lukemaan satuja. Olenkin jo lukenut pari omasta hyllystä löytyvää satukirjaa ja kova hinku olisi jatkaa satujen parissa mahdollisimman pian. Kaikkein eniten haluaisin lukea uudestaan Vellamon lapset, joka on yksi oman kirjakokoelmani aarteista hauraine kansipapereineen kaikkineen.

Lapsuuden sadut ja seikkailut osoittautui vielä mielenkiintoisemmaksi kuin odotinkaan ja uskon lukevani sitä vielä moneen otteeseen.