maanantai 28. heinäkuuta 2014

Gigantosaurus

Jonny Duddle: Gigantosaurus
(Gigantosaurus, 2014)
Karisto 2014, 30s.
Suom. Sirja Kunelius

Jonny Duddlen aiempi kirja, Merirosvoja naapurissa, on yksi luetuimmista kuvakirjoista meillä. Ilahduinkin suuresti, kun huomasin Gigantosauruksen ilmestyvän tänä kesänä ja vielä enemmän ilahtuivat lapset, kun postimies kävi kirjan meille tuomassa.

Gigantosaurus on nimensä mukaisesti valtavan, valtavan suuri dinosaurus, josta muut dinosaurusvanhemmat varoittelevat lapsiaan. Neljä dinosauruslasta, Luupää, Mini, Heka ja Veka, lähtevät retkelle ja lupaavat pyhästi olla supervarovaisia. Luupää ilmoittautuu vapaaehtoiseksi tähystäjäksi ja kiipeää suuren kivenlohkareen päälle tarkkailemaan ympäristöä. Ei aikaakaan, kun Luupää huutaa "Se on Gigantosaurus! Äkkiä, juoskaa karkuun!" Ja kaverit juoksevat kauhuissaan piiloon. Mutta säikähdys on turhaa, sillä Luupää vain huijasi ja huijaa vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Käy kuten Aisopoksen sadussa pojasta ja sudesta: liian monta väärää hälytystä saa aikaan sen, ettei kukaan ota todesta oikeaa hätähuutoa.

Runomuotoinen teksti on oivallisesti suomennettu. Samojen rivien toistuminen toimii hyvin ja lapsetkin oppivat ne pian, tarttuvien kertosäkeistöjen tavoin. Kuvituksen ilmeikkyys on ihastuttavaa ja etenkin Luupäästä paistaa kauas hänen luupäisyytensä. Erityisen paljon lapsia viehätti aukeama, jolla viimein nähdään tuo pelätty Gigantosaurus. Sehän on tietenkin niin suuri, ettei se mahdu tavalliselle aukeamalle, vaan oikeanpuolimmainen sivu avautuu suuremmaksi pystysuunnassa. Tällaiset erikoissivut tuntuvat olevan aina lasten mieleen.

Gigantosaurus ei sulattanut sydäntäni aivan yhtä nopeasti kuin edeltäjänsä, mutta oikein hyvä tämäkin on. Luimme tämän iltasatuna eräänä lämpimänä iltana, kun vietimme yön leikkimökissä. Sopivan jännittävä ja pöhkö tarina ahtaissakin oloissa luettavaksi.

2 kommenttia:

  1. Vau mikä lukupaikka, ja yöpaikka :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, Leikkimökkiyö oli kiva seikkailu! Meidän leikkimökki on vain tuskallisen pieni, jopa minun mittaiselleni tyngälle. Jo ennen puolta yötä polvia jomotti, kun en saanut oikaistua jalkoja ollenkaan :) Mutta pääasia, että saatiin seikkailla - ja lapset kyllä nukkuivatkin hyvin.

      Poista