Niina Hakalahti: Tuukka-Omar ja minilapset
Tammi 2013, 134s.
Kuvitus: Jukka Lemmetty
Liekö joku tuttavista linkittänyt facebookiin uutisen, jossa kerrottiin vuoden 2014 Lasten LukuVarkaus palkinnosta. Lapsiraati oli valinnut voittajaksi Niina Hakalahden kirjan Tuukka-Omar ja minilapset, jota raatilaiset kehuivat kivana ja hauskasti kuvitettuna. Kun tämä sitten kirjastossa osui silmiini, niin päätin lainata ja lukea lapsille. No, meillä on kuitenkin iltasaturintamalla edelleen Maukkaa ja Väykkää sekä menossa että tulossa, joten luinkin Tuukka-Omarin ihan omaksi ilokseni.
Sen verran ihanat helteet vaativat huomiota, etten saanut luettua tätä ihan yhdeltä istumalta, vaan tämän parissa vierähti ihan pari päivää. Mutta ei se mitään, kirja oli mukava ja kuvat tosiaan hauskoja. Tuukka-Omarin äiti on suomalainen ja isä syyrialainen, ja kotona puhutaankin sekä suomea että arabiaa. Isän kanssa Tuukka-Omar käy toisinaan lentämässä lentävällä matolla. Paras ystävä on Paavo, mutta kun Tuukka-Omarin Kasper serkku tulee ruotsista vierailulle äitinsä ja uuden pikkusiskonsa kanssa, Paavo jotenkin muuttuu. Hän alkaa puhua ihan oudosti ja pukeutua Kasperin ohjeiden mukaan kummallisesti. Tuukka-Omaria harmittaa, että Paavo ja Kasper tulevat niin hyvin juttuun yhdessä. Hän ei myöskään pidä siitä, että äiti innostuu tekemään pintaremonttia, sillä Tuukka-Omar ei kerta kaikkiaan pidä muutoksista.
Näin aikuislukijalle Tuukka-Omar ja minilapset ei ole mitenkään jännittävä tai muutenkaan koukuttava kirja. Siinä kuitenkin käsitellään miellyttävän luontevasti monia lapselle kipeitä tai kiusallisia asioita yökastelusta vanhemman menetyksen aiheuttamaan suruun. Näitä aiheita, kuten Tuukka-Omarin halua välttää kaikkea muutosta, käsitellään todella kivasti. Mitään ei vähätellä, mutta ei myöskään paisutella ja korosteta millään tavalla. Yökastelu voi tietysti tuntua nololta, mutta ei siitä tarvitse meuhkata lasten eikä aikuistenkaan.
Tuukka-Omarista kertovat myös kirjat Tuukka-Omar sekä Ylämummoon, Tuukka-Omar!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti