Here is the Beehive

Sarah Crossan: Here is the Beehive
Bloomsbury 2020, 266s.

 

Here is the Beehive on ladattu tunteilla. Se on todennäköisesti yksi koskettavimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut.

Työkseen Ana hoitaa muun muassa testamentteja. Kun hän saa toimeksiannon huolehtia erään edesmenneen asiakkaan asioista, Anan maailma romahtaa. Kolmen vuoden ajan Analla on ollut suhde Connoriin. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa ja perheellisiä, heidän suhteensa on ollut kaunis ja tunneside vahva. Nyt Connor on kuitenkin kuollut ja Ana saa kuulla asiasta tuoreelta leskeltä, Connorin vaimolta. 

Miten surra itselle rakasta ja läheistä ihmistä, jonka olemassaolosta ja roolista omassa elämässä kukaan ei tiedä? Miten jatkaa arkea, kun sydän on särkynyt rakastetun kuoleman johdosta?

Ana on monin tavoin rikki tapahtuneesta ja hakeutuu Connorin vaimon, Rebecan seuraan saadakseen edes pienen hetken tavallaan lähellä Connoria.

Crossan kertoo tarinan todella kauniisti, latautuneesti ja pakahduttavasti. Vaikka pettämisestä olisi mitä mieltä tahansa, en usko että tämä tarina jättäisi koskettamatta ketään.

Being Toffee

Sarah Crossan: Being Toffee
Bloomsbury 2019, 399s.

Miten ihana kirja kamalista asioista!

Teini-ikäinen Allison karkaa kotoa aikeenaan muuttaa isän edellisen naisystävän luokse. Isä on pahoinpidellyt Allisonia sekä henkisesti että fyysisesti aina, mutta nyt Allison on saanut tarpeekseen. 

Itse karkumatka sujuu hyvin, mutta Allisonin etsimä nainen ei asu enää siinä osoitteessa, joka Allisonilla on. Hän asettuu erään talon piharakennukseen miettimään seuraavaa siirtoa. Eräänä päivänä Allison kurkkii oven ikkunasta taloon, jonka asukas huomaa hänet. Vanha nainen, Marla, luulee Allisonia vanhaksi ystäväkseen Toffeeksi ja niin Allison siirtyy vaivihkaa piharakennuksesta taloon. Marla on muistisairas ja häntä käy hoitamassa kotisairaanhoitaja, jota Allisonin on väisteltävä.

Vaikka kirjan tarina on monin  tavoin synkkä, surkea, ankea, surullinen, haikea ja vaikea, tykkäsin tästä valtavasti. Crossan saa tarinan soljumaan upeasti ja ihmeesti tekee siitä lohdullisen, lämpimän ja toiveikkaan. Allisonin ja Marlan erikoinen ystävyys on kerta kaikkiaan ihastuttavaa seurattavaa.

The Weight of Water

Sarah Crossan: The Weight of Water
Bloomsbury 2013, 228s.

Kasienka ja hänen äitinsä lähtevät Puolasta Englantiin etsimään perheen isää. Isä on häipynyt omille teilleen jättämättä yhteystietoja, mutta äiti on päättänyt löytää puolisonsa. Kasienka on melkein 13-vuotias, mutta hänet laitetaan pari vuotta nuorempien luokalle kielitaitonsa puutteiden takia. Kotina toimii nuhjuinen yksiö, jossa Kasienka jakaa sängyn äitinsä kanssa. Koulussa Kasienka joutuu pärjäämään pitkälti yksin, iltaisin hän kiertää äitinsä kanssa talosta taloon etsimässä isää, joka ei ehkä haluaisi tulla löydetyksi.

The Weight of Water on varsin suoraviivainen kertomus. Siinä missä Yksi jätti mielen myllertämään ja pakotti pohtimaan asioita vielä pitkään lukemisen jälkeen, Kasienkan tarina ei juurikaan kosketa. Hahmot jäävät niin etäisiksi, ettei heidän tekemisistään juurikaan kiinnostunut.

Ihan kiva kirja, mutta tuskin muistan tästä juuri mitään enää vuoden päästä.

Moonrise

Sarah Crossan: Moonrise
Bloomsbury 2017, 383s.

Ed katosi perheensä elämästä tätinsä autolla juuri ajokortin saatuaan. Hänen haaveilemansa toisenlainen elämä ei ehtinyt kestää kauankaan, kun hänet pidätettiin poliisin murhasta epäiltynä. Nyt 17-vuotias Joe matkustaa Texasiin tavatakseen veljensä Edin, jota ei ole nähnyt kymmeneen vuoteen. Isoveljen teloituspäivä lähestyy ja Joe haluaa viimeinkin kuulla, mitä Edille oikein tapahtui.

Moonrise on proosarunomuotoinen kertomus, joka etenee Joen kertomana. Hän muistelee lapsuuttaan, kertaa Edin vaiheita ja yrittää parhaansa mukaan tulla toimeen vieraassa kaupungissa lähellä veljensä vankilaa. Joe on sinnikäs nuorukainen, joka joutuu kohtaamaan elämän raadollisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden enimmäkseen yksin.

Tarina on koskettava, mutta jokin tässä piti minut etäällä. En tiedä mistä etäisyydentunne johtui, ehkä miljööstä tai itselle täysin vieraasta tilanteesta? Vaikka tiedän kuolemanrangaistuksen olevan käytössä vieläkin monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa, jotenkin koko asia on helppo unohtaa. Edin kohdalla tilannetta mutkistaa väärin perustein annettu tuomio.

Koskettava tarina kuitenkin, vaikka en aivan täysillä siihen eläytynytkään. Mikä tosin saattoi olla kannaltani hyväkin asia.

The Tales of Beedle the Bard

J.K. Rowling: The Tales of Beedle the Bard

Bloomsbury 2008, 108s.

The Tales of Beedle the Bard (Siuntio Silosäkeen tarinat) on jostakin syystä odottanut lukemistaan hyvin kauan. Toki se kiinnosti heti ilmestyessään, kuten aika lailla kaikki muukin Harry Potteriin liittyvä. Kirjan taustoista voi lukaista vaikka wikipediasta, joten en lähde tarkemmin kertaamaan sen syntyhistoriaa.

Tämä pieni velhomaailman satukirja pitää sisällään viisi satua ja Albus Dumbledoren pohdintoja niistä. Sadut ovat oikein kivoja ja sopivan taikamaailmaisia. Viimeinen tarina, The Tale of the Three Brothers, on toki merkityksellisin Pottereita silmällä pitäen, mutta suosikkini oli kyllä Babbity Rabbity and her Cackling Stump. Olen tylsä, enkä aio kertoa sadusta nimeä enempää, sillä nämä ovat niin lyhyitä juttuja että nopeasti tulee referoitua koko kertomus.

Satujen lyhyys oli hiukan ankeaa. Tai ehkä suurempi ongelma olikin Dumbledoren jaarittelut ja pohdinnat satujen välissä, ne kun tahtoivat venyä ja venyä. Edes kuvitteelliset teoreettiset kirjallisuuspohdinnat eivät näköjään jaksa kiinnostaa minua.

The Tales of Beedle the Bard on ihan kiva pikku kirjanen, jonka uskon pääsevän enemmän oikeuksiinsa silloin, kun sen lukee samaan aikaan Pottereiden kanssa tai heti niiden jälkeen.