Kultaisen tikarin salaisuus

 

Joonas Tolvanen: Kultaisen tikarin salaisuus
Otava 2022, 96s.
Kuvitus: Janne Kukkonen

Jaakon ja Eliaksen arkeologi-mummi on jälleen ajautunut hankaluuksiin. Tällä kertaa mummia lähdetään etsimään Mongoliasta, missä hän on salaperäisesti kadonnut. Ennen katoamistaan mummi on ehtinyt lähettää pojille päiväkirjansa sekä erikoisen metallikiekon. Mongoliassa paikallisista viranomaisista ei tunnu olevan minkäänlaista apua mummin etsinnöissä, joten Jaakon ja Eliaksen (sekä heidän vanhempiensa) on ryhdyttävä toimeen itse.

Jälleen kerran pojat hoksaavat asioita ennen vanhempiaan, jotka eivät kuitenkaan ota poikien huomioita kuullakseen. Siinä mielessä kirja hieman toistaakin aiempien osien kaavaa. Joka tapauksessa Kultaisen tikarin salaisuus onnistuu oleamaan vetävä ja nopealukuinen, vauhdikas seikkailu. Vaikka kirja sopiikin hyvin nuorille lukijoille, siinä on myös jännitystä siinä määrin, ettei aina voi olla varma päähenkilöiden onnistumisesta.

Puunaamioiden kirous

Joonas Tolvanen: Puunaamioiden kirous
Otava 2021, 79s.
Kuvitus: Janne Kukkonen

 

Joonas Tolvasen edellinen kirja, Jademiekan arvoitus, oli meidän perheen nuorimmaisen mukaan parempi kirja kuin Harry Potterit. Niinpä ei ole ihme, että tämä Puunaamioiden kirous katosi omasta lukupinostani heti ilmestyttyään ja kerran luettuna jotenkin oudosti maastoutui pojan omaan kirjahyllyyn. Siinä siis syy siihen, miksi pääsen bloggaamaan tästä vasta nyt.

Jaakko ja Elias ovat vanhempiensa kanssa matkustaneet mumminsa luokse Etelä-Koreaan. Mummi työskentelee naamiomuseossa, josta on viime aikoina kadonnut näyttelyesineitä. Mummi ja vanhemmat lähtevät työmatkalle, jonka ajaksi pojat asettuvat taloksi museon johtajan luo. Illalla pojat huomaavat läheisen talon syttyneen tuleen ja rynnätessään auttamaan sammutustöissä he huomaavat joen rannassa oudosti käyttäytyviä, mustiin pukeutuneita miehiä. Tuota pikaa pojat ovat ajautuneet vaaralliseen seikkailuun, jossa vastassa on sulsa-sotureita. 

Puunaamioiden kirous on ripeälukuinen ja jännittävä kirja. Juoni vetää hyvin, eikä suvantovaiheita juurikaan ole. Näin aikuislukijana kahden lapsen ajautuminen vaarallisiin tilanteisiin vieraassa ympäristössä on toki eri tavalla jännittävä, kuin lapsen lukemana, mutta viihdyin silti hyvin. Ja se kuopus oli jälleen oikein ihastunut lukemaansa.

Jademiekan arvoitus

Joonas Tolvanen: Jademiekan arvoitus
Otava 2020, 96s.
Kuvitus: Janne Kukkonen

Jademiekan arvoitus ei ehtinyt edes postilaatikosta sisälle, kun sitä jo alettiin lukea. Kuopus nappasi sen heti trampalle, siirtyi siitä kuistille ja lukea posotti koko kirjan yhdeltä istumalta. "Tosi hyvä! Parempi kuin yksikään Potter!" kuului pojan arvio kirjasta. (Hän on lukenut neljä ja puoli Potteria, joten vertailukohtaa löytyy.)

Jaakko ja Elias matkustavat vanhempiensa kanssa Kiinaan tapaamaan mummia, joka työskentelee Pekingin suurimmassa museossa. Poikien tutkiskellessa museoaluetta tapahtuu kuitenkin jotakin erikoista. Jaakko herää aivan vieraasta paikasta, Lanfen-nimisen tytön kotoa. Lanfen on löytänyt Jaakon tajuttomana keisarin puutarhasta edellisenä iltana. Pian Jaakon on uskottava, että hän on siirtynyt ajassa taakse päin. Mutta minne Elias on kadonnut ja kuinka pojat pääsevät takaisin omaan aikaansa?

Jademiekan arvoitus on nuorille lukijoille suunnattu seikkailukertomus. Siinä on mukavasti vauhtia ja jännitystä, tietoakin sulavasti tarinaan upotettuna. Teksti on helppoa, lauseet lyhyitä. Fontti on suurehko ja taitto ilmavaa, kuviakin on aika paljon.

Kiva seikkailu, joka oman testiryhmäni mukaan toimii loistavasti ainakin ekaluokkalaisille.