Näin minusta tuli tyttö

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

(How to Build a Girl, 2014)

Schildts & Söderströms 2015, 356s.

Suom. Sari Luhtanen

Caitlin Moranin Naisena olemisen taito ei kolahtanut minuun, vaikka niin etukäteen oletin. Siksi Näin minusta tuli tyttö ei aluksi liiemmin kiinnostanut. Pikku hiljaa aloin kuitenkin pohtia, että vaikka Moranin aiempi teos ei suurta vaikutusta tehnytkään, ehkä kuitenkin pitäisin hänen romaanistaan. Sain kirjan, mutta vieläkin vähän hirvitti ja siksi lukeminen lykkääntyi. Naisten viikolla päätin viimein rohkaistua, tartuin äkäisen vihreään kirjaan ja annoin mennä.

Näin minusta tuli tyttö on fiktiivinen kertomus 14-vuotiaasta Johanna Morriganista, jonka köyhä, seitsenhenkinen työläisperhe perhe asuu aika ahtaasti ja yrittää tulla toimeen sosiaaliavustuksilla. 90-luvulla piskuinen Wolverhampton tuntuu olevan syrjässä kaikesta. Johanna ei halua olla tavallinen, pullea teinityttö vaan hän haaveilee suuria. Sinnikkyydellä ja lähes röyhkeällä päättäväisyydellä hän lopulta hankkii itselleen työn musiikkilehden kriitikkona. Johanna päättää unohtaa vanhan itsensä ja heittäytyy uuteen rooliinsa. Hänestä tulee Dolly Wilde: rääväsuinen, tupakoiva ja ryyppäävä, äänekäs ja seksuaalisesti vapautunut nainen. Fake it 'til you make it.

Ensimmäinen luku tuntui tahmealta ja raskaalta. Jokin kerronnallisessa tyylissä teki lukemisesta muka raskasta. Hengähdin yön yli ja jatkoin. Kuinka ollakaan, tarina ottikin tuulta alleen oikein kunnolla ja nautin ihanasta "pakko lukea!" -efektistä. Johanna on monessa suhteessa kuin kuka tahansa teinityttö: hän rakastaa musiikkia ja kirjoja, haaveilee ensimmäisestä suudelmasta - ja seksistä, eikä tunne kuuluvansa siihen elämään jota elää vaan näkee itsensä aivan toisissa ympyröissä. Angstia, itsesääliä, uhmaa. Lopulta itsensä löytämistä. Kaikkea tätä Näin minusta tuli tyttö on.

Vaikka Johannan elämässä moni asia muistuttaa Moranin omia elämänvaiheita, Näin minusta tuli tyttö on fiktiivinen teos. Moran kirjoittaa sellaisella vimmalla, että lukijakin väistämättä tuntee saman lähes epätoivoisen kiihkon kuin Johanna.

Epäilin Naisena olemisen taidon kohdalla, ettei Moranin huumorintaju ole samalla taajuudella omani kanssa. Näin minusta tuli tyttö todisti toisin. Moran todella hallitsee etenkin tilannekomiikan.

Naisena olemisen taito

Caitlin Moran: Naisena olemisen taito

(How To Be a Woman, 2011)

Schildts & Söderströms 2012, 335s.

Suom. Sari Luhtanen

Jos kirjan takakansi lupaa vastauksia mm. kysymyksiin "Miksi karvanpoisto on naisten kansalaisvelvollisuus? Miten tunnistaa seksismin? Mikä olisi käypä nimitys vaginalle? Mistä eri syistä massiiviset hääjärjestelyt ovat pahasta?" ja kirjaa kuvataan aivan hulvattomaksi feministiseksi manifestiksi, sitä helposti kuvittelee saavansa nauraa itsensä kipeäksi lukiessaan. Minua ei naurattanut juurikaan, mutta sentään huvitti useaan otteeseen.

Miksi minua ei naurattanut? 

1. En tunne olevani feministi, joten siinä mielessä en taida kuulua kirjan kohderyhmään. En esimerkiksi osaa ajatella, että jos joku ala on miesvoittoinen, sinne pitäisi tasa-arvon nimissä saada tietty naisedustus. Sama pätee toisinpäin.

2. Epäilen, että huumorintajuni ei ole aivan samaa laatua kuin Caitlin Moranilla. En tiennyt hänestä etukäteen mitään, joten ehkä en osannut asettaa huumoriasetuksiani oikein. Kuten Norkku kirjoitti blogissaan, minäkin pohdin välillä "mikä oli liioittelua ja huumoria, mikä ehkä totta." Pidin kyllä Moranin omaelämäkerrallisista pätkistä ja niitä olisin mielelläni lukenut enemmänkin.

3. Hmm, luulin keksineeni kolmannenkin syyn, mutta en enää ainakaan muista sitä.

Kokonaisuutena Naisena olemisen taito jää kuitenkin voitonpuolelle: tarpeeksi monta osuvaa ajatusta, tarpeeksi juuri minua huvittavaa huumoria eikä paasaaminen äitynyt aivan liian paatokselliseksi. Kelpo kirja siis. 

Koska olen itse lyhyestä varrestani huolimatta kookas (edesmennyt enoni käytti ilmaisua "emännän mallinen"), minua miellyttää mikä tahansa lausunto joka ei ihannoi laihuutta. Lempikohtani kirjassa olikin Moranin määritelmä sopivasta painosta:

Minulla on ollut ihmisikä aikaa harkita asiaa, ja uskon vihdoin löytäneeni järkevän määritelmän sille, mikä on hyvä ja suositeltava "normaalipaino". Mikä on "lihava" ja mikä "ei ole lihava". Täältä pesee:

"Ihmisen muotoinen."