Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Karjalainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elina Karjalainen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Uppo-Nallen talviturkki

Elina Karjalainen: Uppo-Nallen talviturkki
WSOY 1978, 160s.
Kuvitus: Hannu Taina

Uppo-Nallen talviturkki on minulle tärkein Uppo-Nalle -kirjoista, sillä se on ainoa, joka meillä oli omana. En muista, luettiinko sitä koskaan meille ääneen tai jaksoinko ihan pienenä lukea sitä kannesta kanteen itsekseni, mutta ainakin kirjan kuvat ovat jääneet hyvin mieleen.

Tässä kirjassa eletään aikaa heti ensimmäisen Uppis-kirjan jälkeen: Reeta aloittaa ala-asteen ensimmäisen luokan ja hiukan myöhemmin myös Uppo-Nalle saa kouluhallitukselta luvan osallistua opetukseen. Laulavasta Lintukoirasta tulee neljän pennun isä, isoäiti hyppää lehtikasaan, Uppo-Nalle julkaisee runokirjan ja löytää ullakolta runoratsu Alarikin. Paljon muutakin Uppo-Nalle ja Reeta ehtivät nähdä ja kokea kouluvuoden aikana.

Herttainen kirja, joka miellytti myös lapsia kovasti. Harmittaa, ettei meillä ole enempää Uppo-Nalleja, eikä nyt päästä kirjastoonkaan hakemaan seuraavaa osaa. No, onpahan tälle päivälle tekemistä, kun yritetään kolmestaan päättää, mikä otetaan seuraavaksi iltasatukirjaksi.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Uppo-Nalle

Elina Karjalainen: Uppo-Nalle
Wsoy 1977, 128s.

Uppo-Nalle on ollut upoksissa, meren armoilla kokonaisen vuoden ja haaveillut valkoisesta rannasta ja ystävästä. Kuinka ollakaan, eräällä rannalla merelle tuijottelee tyttö, joka on jo kauan toivonut itselleen "ystävää, helposti silitettävää, helposti sylissä pidettävää ja sellaista, joka tarvitsisi Reetaa koko ajan."

Uppo-Nallesta ja Reetasta tulee sydänystävät. Uppis kertoo merellisistä seikkailuistaan ja Reeta yrittää keksiä, kuinka auttaa ystäväänsä irti peippospelostaan. Runosieluinen Uppo-Nalle tekee runoja vähän joka aiheesta, aivan kuten perheen lemmikki, Laulava Lintukoirakin. Kesän aikana ehditään auttaa isoäitiä laihduttamisessa, viettää Uppo-Nallen syntymäpäiviä, kiukutella ja käydä eläinlääkärissä.

Voi, Uppo-Nalle oli yllättävän herttainen kirja. Olen sen lukenut joskus aikoja sitten, mutta en muistanut sen olevan näin kiva. Lapsetkin tykkäsivät kovasti ja koska kappaleet ovat hyvin lyhyitä, pienempikin jaksoi ne kuunnella ennen nukahtamistaan.