Elina Karjalainen: Uppo-Nallen talviturkki
WSOY 1978, 160s.
Kuvitus: Hannu Taina
Uppo-Nallen talviturkki on minulle tärkein Uppo-Nalle -kirjoista, sillä se on ainoa, joka meillä oli omana. En muista, luettiinko sitä koskaan meille ääneen tai jaksoinko ihan pienenä lukea sitä kannesta kanteen itsekseni, mutta ainakin kirjan kuvat ovat jääneet hyvin mieleen.
Tässä kirjassa eletään aikaa heti ensimmäisen Uppis-kirjan jälkeen: Reeta aloittaa ala-asteen ensimmäisen luokan ja hiukan myöhemmin myös Uppo-Nalle saa kouluhallitukselta luvan osallistua opetukseen. Laulavasta Lintukoirasta tulee neljän pennun isä, isoäiti hyppää lehtikasaan, Uppo-Nalle julkaisee runokirjan ja löytää ullakolta runoratsu Alarikin. Paljon muutakin Uppo-Nalle ja Reeta ehtivät nähdä ja kokea kouluvuoden aikana.
Herttainen kirja, joka miellytti myös lapsia kovasti. Harmittaa, ettei meillä ole enempää Uppo-Nalleja, eikä nyt päästä kirjastoonkaan hakemaan seuraavaa osaa. No, onpahan tälle päivälle tekemistä, kun yritetään kolmestaan päättää, mikä otetaan seuraavaksi iltasatukirjaksi.
