The Far Side

Gary Larson: The Far Side Gallery 1-5

Warner Books 1984-1995

The PreHistory of The Far Side

Andrews and McMeel 1989

Kuluneen kesän aikana olen onnistunut kartuttamaan sarjakuvakokoelmaani. Gary Larsonin The Far Side Gallery -kokoelmat löysin (jopa postikulut huomioon ottaen) edullisesti huuto.netistä. The PreHistory of The Far Siden sen sijaan hankin jo viime vuoden puolella Seinäjoen kirjamessuilta.

Larsonin yksiruutuiset pilakuvat ovat olleet loistavaa luettavaa keskittymiskyvyn puutteesta kärsivälle päälle. Näitä lukee samalla kyltymättömällä tahdilla kuin useimmat syövät sipsejä: vielä yksi, vielä kourallinen, enää pari, no sama lukea loppuun asti.

The Far Side Galleryistä en sen tarkemmin ala kirjoittaa, toteanpahan vain että hauskaa piisasi ja kannattaa lukea.

The PreHistory of The Far Side taas ansaitsee hiukan enemmän huomiota. Se on nimittäin ikään kuin Gary Larsonin muistelmateos sarjakuvan tekemisestä, varhaisimmista kyhäelmistä suureen suosioon kasvaneesta sarjasta ja suosion tuomista haasteista. Kuten luovaa työtä tekeviltä usein, myös Larsonilta on kysytty, mistä hänen ideansa oikein tulevat. Tuo kysymys herättää Larsonissa mielikuvan isovanhempien ullakolla kököttävästä vanhasta arkusta, jonka sisältä löytyy vanha, tyylikäs kirja nimeltään "Five Thousand and One Weird Cartoon Ideas". Oiva Far Side -aihe jo itsessään!

The PreHistoryssa Larson esittelee muutamia klaffivirheitä sisältäviä töitään: syytettyjen tuolissa istuvalta tikku-ukolta puuttuu jalat, kanavaljakko vetää rekeä ilman valjaita, banaanit kasvavat väärin päin ja niin edelleen. Yksi hauskimmista mokista on lehdessä tapahtunut inhimillinen virhe, kun kuvatekstit ovat vaihtuneet The Far Siden ja sen rinnalla ilmestyneen Ville Vallattoman kesken. Siinä missä luolamiehen kuulema uusi ennustus kuulostaa vain päättömältä, Vallattoman perheen päivällinen näyttäytyy ihan uudessa valossa, kun äiti toteaa Villelle: "I see your little, petrified skull… labeled and resting on a shelf somewhere."

Larson käsittelee myös muutamia eniten lukijapalautetta aiheuttaneita sarjakuviaan. Mukana ovat ne lehmien varhaiset työkalut, mutta myös puhtaasti väärin ymmärrettyjä töitä. Yhdessä sarjakuvassa (When car chasers dream) koira uneksii kopissaan, kuinka se on viimeinkin saanut kiinni auton ja ulvoo voittoaan auton päällä. Koska auto on uhri, se on "kuollut" ja siksi katollaan. Yllättävän moni lukija ei kuitenkaan nähnyt kuvassa voitokasta koiraa, vaan koiran, joka nylkyttää autoa. Ja kun tämän tulkinnan on kuullut, kuvaa on vaikea nähdä alkuperäisessä valossa.

Kirjan lopussa on kokoelma Larsonin omia suosikkitekeleitään. Oli mukava löytää tekijän suosikeista niitä minuakin eniten huvittaneita, se kun tuntui kertovan samankaltaisesta huumorintajusta.

Jos kaipaat vinksahtanutta huumoria tai pikaperehdytyksen The Far Siden maailmaan, mikä tahansa näistä kirjoista sopii siihen tehtävään oikein hyvin. The PreHistory tarjoaa aiheeseen enemmän sisältöä ja taustaa, joten sen lukeminen on luonnollisesti antoisampaa.

PS: Olisin halunnut liittää tähän postaukseen monta yltiöhauskaa sarjakuvaa, mutta koska Larson itse toivoo ettei hänen töitään ladattaisi nettiin, päätin jättää ne pois. Mutta toivottavasti moni intoutuu lukemaan näitä itse ja löytää omat supersuosikkinsa!

Kaukana poissa 1-5

Gary Larson: Kaukana poissa 1 ( 48s.)

Kaukana poissa 2 (48s.)

Kaukana poissa 3 (48s.)

Kaukana poissa 4 (48s.)

Kaukana poissa 5 (48s.)

Semic 1991-1993

Suom. Antti Marttinen

Gary Larsonin sarjakuvat, (tai pilakuvat, kuten tällaisia yksiruutuisia vitsejä ilmeisesti pitäisi kutsua), ovat ihanan hölmöjä. Ihmisten tavoin asuvat ja Marteiksi tai Raimoiksi nimetyt ötökät ja eläimet saavat aikaan sen, että väkisinkin ihmisten tavat alkavat tuntua hupaisilta ja eläimet aiempaa inhimillisemmiltä. Ei se varmasti ole hyttysellekään helppoa tai aina miellyttävää levittää malariaa kokopäivätoimisesti. Ihmislasten tavoin torakoidenkin jälkikasvu osaa arvostaa hotellien kaapeli-tv -tarjontaa.

Larsonin sarjakuvista löytyy todennäköisesti jotakin osuvaa useimmille lukijoille. Minä pidän eniten sanoilla ja sanonnoilla leikittelyistä, sekä inhimillistetyistä ötököistä. Sitten on näitä tällaisia yksinkertaisuudessaan nerokkaita hupailuja:

Tietysti Larsonin tuotannosta löytyy myös sellaisia juttuja, joita en tajua, mutta eivät tajua kaikki muutkaan. Esimerkiksi kuva lehmien varhaisista työkaluista on aikoinaan aiheuttanut niin paljon kohua, että Larson joutui lopulta selostamaan, missä kuvan hauskuus piili.

Voi että, huomaan että näistä viidestä Kaukana poissa -albumista on todella vaikea kirjoittaa mitään vähänkään mielekästä. Kaikkein helpointa olisi kertoa, mille kaikille vitseille nauroin eniten, mutta Larson pääsee paremmin oikeuksiinsa itse luettuna. Ai niin, sen halusin ainakin sanoa, että sanaleikkien vuoksi kaikki jutut eivät käänny kovin luontevasti. Esimerkiksi kun jättiläisvauvojen selässä istuvat lentäjät toteavat, että "eiköhän hoideta nämä pienokaiset ilmaan", niin ei se mielestäni toimi ollenkaan niin hyvin kuin alkukielellä.

Alkukielistäkin Larsonia on tulossa blogiini ihan lähiaikoina, sillä omasta hyllystä löytyy kuusi albumia (+yksi seinäkalenteri) ja kaksi albumia on tullut jo luettuakin.