Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaisa Happonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaisa Happonen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. helmikuuta 2021

Ihme ilmat! ja Ilmastotekokirja

 

Tänä keväänä ympäri Suomea on aloittanut tai pian aloittamassa yli 90 ilmastolukupiiriä. Ilmastolukupiirien taustalta löytyy mm. Greenpeace ja Helmet-kirjastot. Lisätietoa löytyy täältä. 

Meidän ilmastolukupiirin ensimmäiset kirjat olivat Laura Ertimon Ihme ilmat! sekä Kaisa Happosen ja Karri Miettisen Ilmastotekokirja. Ajattelimme, että näillä lapsille ja nuorille suunnatuilla tietokirjoilla saisimme kenties ikään kuin pehmeän laskun rankkaan aiheeseen. 

 

Laura Ertimo: Ihme ilmat!
Into 2019, 47s.
Kuvitus: Mari Ahokoivu

Laura Ertimon Ihme ilmat! on ollut minulla lukujonossa vuoden 2019 kirjamessuista asti. Alakoululaisille ja sitä nuoremmillekin sopiva tietokirja on sivumääräänsä nähden tuhti opus.

Lotta ja Kasper ovat parhaat ystävät ja molemmat haluavat tietää enemmän ilmastonmuutoksesta: mitä se on, mikä sen aiheuttaa ja mitä sen hidastamiseksi voisi tehdä. Paikoin kirjassa on sarjakuvaosuuksia, mutta enimmäkseen mennään runsaastikuvitetuilla tietosivuilla. Lasten lisäksi kirjassa seikkailevat Ilmastokeiju ja Fossiilimenninkäinen, joista ensimmäinen kannustaa positiivisiin ilmastotekoihin ja jälkimmäinen urputtaa, ulisee ja välttelee omaa vastuutaan.

Tietoa tässä kirjassa on todella paljon. Koska oletetut lukijat ovat nuoria, kirjassa käydään tehokkaasti läpi esimerkiksi sään ja ilmaston eroja, ilmaston muutoksia kautta maapallon historian, hiilen kiertokulusta, kulutuskulttuurista ja yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksista.

Tieto on tarpeellista ja on hienoa, että se esitetään asiallisesti eikä lapsilukijoille turhan päiten pehmennettynä. Kirjan  runsas kuvitus on kivaa katseltavaa, mutta paikoin aukeamat ovat sekavia. Välillä tuotti todellisia vaikeuksia hoksata, missä järjestyksessä aukeaman tekstit on tarkoitettu luettavaksi. Jäin myös miettimään, miten moni lapsi ymmärtää "egologisen" sanaleikin.


Kaisa Happonen & Karri Miettinen:
Ilmastotekokirja
WSOY 2020, 149s.


Ilmastotekokirja on suunnattu suurin piirtein yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille nuorille. Kirjan ote on informatiivinen, napakka ja konkreettinen. Ilmastoahdistusta ei vähätellä, vaan tässä ymmärretään hyvin se turhautuminen, jonka vähäiseltä tuntuvat vaikutusmahdollisuudet järkyttävän suuren asian edessä voivat jopa lamaannuttaa. Mistään surkuttelevasti teoksesta ei kuitenkaan ole kyse. Päin vastoin, tästä kirjasta löytyy rutkasti konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea kukin meistä voi tehdä. Kirjassa myös muistutetaan pitkin matkaa siitä, että pienikin ilmastoteko on hyväksi.

Ilmastotekokirja vilisee haastavia sanoja, mutta teksti on niin sulavaa, että sanojen merkityksen kyllä ymmärtää helpohkosti. Kirjaan on haastateltu ilmastovaikuttajia ja muita aktiiveja, muun muassa presidentti Tarja Halosta. Ehkä kiinnostavinta oli lukea Madventuresista tuttujen Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin pitkää haastattelua, jossa käytiin läpi matkustamista ja sen ilmastovaikutuksia. Haastattelun sävy on rakentava ja ongelmia ratkova ja siitä saa vinkkejä ilmastoystävälliseen matkusteluun.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Luettavaa alaluokkalaisille

Kaisa Happonen: Piste
WSOY 2019, 69s.
Kuvitus: Joonas Utti


Piste on hauska ja visuaalisesti hurmaava kuvakirja, joka muistuttaa tyyliltään hieman Andy Leen Älä avaa tätä kirjaa. Kirjan kertoja, Piste, puhuttelee lukijaa suoraan ja näyttävästi. Hän on nimittäin väsähtänyt, tai ehkä ennemminkin stressaantunut, koska hänen on oltava paikalla joka ikisessä tarinassa, aivan loppuun asti. Se on aika rankkaa, koska tarinoissa voi tapahtua vaikka mitä jännittävää tai pelottavaa tai surullista ja Pisteen on pakko olla paikalla, vaikka hän ei haluaisi.

Tykkäsin Pisteen osuuksista todella, todella paljon, mutta Pisteen kertoma tarina Avaruuskoirasta ei ihan kauheasti sytyttänyt. Silti tämä osoittautui tosi kivaksi kirjaksi, jolle on muuten tulossa jatko-osa ensi keväänä.

-------------------------------------------------

Holly Webb: Pörrö lumipyryssä
Karisto 2012, 109s.
Suom. Tuula Syvänperä
Kuvittanut: Sophy Williams

Kuopus on lukenut Holly Webbin eläinkirjoja aika monta ja hänen toiveestaan Pörrö lumipyryssä luettiin iltasatuna. Pörrö on pikkuinen kissanpentu, joka eräänä lumisateisena päivänä seikkailee vähän liian kauas kotipihasta ja eksyy. Hylätystä mökistä hän löytää vielä pienemmän kissanpennun, joka on todella huonossa kunnossa. Onneksi Pörrön perhe löytää heidät ajoissa ja loppu on onnellinen.

Nuorin lapsi tykkäsi tästä kovasti, mutta meidän muiden mielestä tämä oli kyllä pikkuisen hidastempoinen ja tylsä. Kuvituskin on aika tylsä.

-------------------------------------------------

Paula Harrison: Kisu ja tiikeriaarre
Aurinko Kustannus 2019, 119s.
Suom. Maarit Varpu
Kuvitus: Jenny Lovlie

Kisu seikkailee jo toisessa kirjassa!
Kisun äiti on supersankari ja tytär on perinyt äidin taidot. Tällä kertaa Kisu kissaystävineen haluaa käydä ihailemassa museoon tuotua tiikeripatsasta ennen avajaisten tungosta. Mutta aivan Kisun silmien edessä patsas katoaa!

Runsaasti kuvitettu, väljästi taitettu tarina on vauhdikasta ja nopeaa luettavaa. Luonnollisesti iso kirjainkoko auttaa asiaa myös. Juoni on selkeä ja nopeasti etenevä ja Kisu edelleen sympaattinen sankari.

-------------------------------------------------

Barbara Cantini: Mortina, Kuoliaaksinaurattava juttu
Tammi 2019, 56s.
Suom. Katariina Heilala


Zombeja on vilissyt aikuisten tv-sarjoissa, elokuvissa, sarjakuvissa ja kirjoissakin jo hyvän aikaa. Nyt sellainen löytyy myös lastenkirjahyllystä!

Mortina on zombi, joka asuu Tuoni-tätinsä kanssa suuressa talossa, jota läheisen kylän asukkaat luulevat autioksi. Mortina haluaisi hirveästi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta vasta halloweenina hänen ulkonäkönsä ei kiinnitä liikaa huomiota. Onnistuuko Mortina salaamaan zombiutensa kylän lapsilta?

Mortina - Kuoliaaksinaurattava juttu ei sinänsä ole järin naurettava tarina, mutta ehdottomasti viihdyttävä kyllä. Pidän Cantinin piirroksista ja siitä, että Mortina on selkeästi zombi, vaikka ei ällöpelottavalta näytäkään.

Ainoan miinuksen annan siitä, että siellä täällä esimerkiksi kuvien yksityiskohtia on erikseen nimetty ja näissä kohtaa teksti on kaunokirjoitusta. Minulle se ei tuottanut ongelmia, mutta nykykoululaisille (7- ja 11-vuotiaille) teksti oli lähes mahdotonta luettavaa.

lauantai 13. lokakuuta 2018