Pari lyhytarviota

Vuorossa lyhytarvioita lastenkirjoista.

Kalle Hakkola & Mari Ahokoivu:
Sanni & Joonas, Talviyö
Kumiorava 2014, 66s.

Luin äskettäin Kalle Hakkolan ja Mari Ahokoivun Sanni & Joonas ja Hugo-serkku -sarjakuvan, jonka kuvituksesta tykkäsin, mutta jonka tarina jäi laimeaksi. Kirjastosta löytyi myös tämä sarjan aiempi osa, josta tykkäsin enemmän. Piirrostyyli on Hugo-serkkuun verrattuna pelkistetympi ja värimaailma rajoitettua, mutta tarina - ja tarinat tarinan sisällä - toimivat paremmin.

Talviyössä kuvataan yhtä lumista päivää ja sitä seuraavaa, unien täyteistä yötä Sannin ja Joonaksen seurassa.

Eoin Colfer:
Legenda kapteeni Korpin hampaista
WSOY 2006, 105s.
Suom. Jaakko Kankaanpää
Kuvitus: Tony Ross

Legenda kapteeni Korpin hampaista on samaa sarjaa kuin kaksi vähän aikaa sitten lukemaani "legenda-kirjaa". Tässäkin päähenkilönä on 9-vuotias Koivulan Valtsu, jonka perhe viettää kesälomaa meren rannalla. Asuntovaunu on kuusihenkiselle perheelle hieman ahdas, mutta siellä on oivalliset olosuhteet kauhutarinoiden kertomiselle. Vanhin veli, Make, pelottelee pikkuveljiään kertomuksella kapteeni Korpista, joka etsii edelleen sitä yhdeksänvuotiasta laivapoikaa, joka iski häntä kirveellä päähän.

Tykkäsin tästä, kuten sarjan kahdesta muustakin kirjasta. Kerronta on vauhdikasta ja ainakin 8- ja 10-vuotiaiden lukijoiden makuun sopivasti ällöttävän pelottavaa. Kuvitus on sekin jälleen oivallisen toimiva.

Sanni & Joonas, Hugo-serkku

Kalle Hakkola & Mari Ahokoivu:
Sanni & Joonas, Hugo-serkku
Kumiorava 2016, 72s.

Kalle Hakkolan ja Mari Ahokoivun Sanni & Joonas -sarjan toinen osa sattui näköpiiriini kirjastoautolla sarjakuvia selatessa. Lasten sarjakuvia, varsinkin kotimaisia, on harmillisen vähän, joten tämä tuore teos oli ilahduttava löytö.

Sanni ja Joonas asuvat Barcelonassa, missä riittää jännittäviä ja näyttäviä paikkoja seikkailuille. Joonasta ärsyttää se, ettei hän mielestään saa koskaan päättää mitä tehdään. Hetken hän mököttää itsekseen ja kohtaa Gaudin, vanhan miehen, jolla on jaettavanaan elämänkokemuksen tuomia viisauksia.

Hakkolan käsikirjoittama ja Ahokoivun kuvittama albumi on houkuttelevan näköinen. Ruutujako vaihtelee tarpeen vaatiessa ja pienimmilläänkin yksi ruutu on reilunkokoinen. Kauttaaltaan väritettyä ja enimmäkseen kuvien voimalla eteenpäin kulkevaa tarinaa on myös miellyttävä ja joutuisa lukea.

Niin hurjasti kuin pidinkin tämän albumin kuvituksesta, itse juoni on harmittavan mitäänsanomaton. En tiedä kuinka tarina uppoaa kohderyhmään, mutta minusta homma jää ylimalkaiseksi ja melkeinpä juonettomaksi. Siitä kyllä pidin kovasti, kuinka Sannin ja Joonaksen äidin raskaana olevaa puolisoa ei erikseen selitelty missään vaiheessa, vaan hän oli täysin luonteva osa perhettä.